Mihin vaikutamme nyt?

Lainauskorvaus perustuu tekijänoikeuslakiin ja Euroopan Unionin vuonna 1992 antamaan vuokraus- ja lainausdirektiiviin. Direktiivi edellyttää, että tekijällä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen teostensa lainaamisesta tai oikeus kieltää teostensa lainaaminen. Suomessa lainauskorvausta on maksettu vuodesta 2007 alkaen. Muissa Pohjoismaissa korvauksia alettiin maksaa jo 1900-luvun puolivälissä. Suomessa lainauskorvauksen määrärahan taso on myös toistuvasti ollut alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa.

Lainauskorvausta maksetaan yleisten kirjastojen ja korkeakoulukirjastojen fyysisistä lainoista. Lisäksi osa kirjastojen sähköisistä lainoista on e-lainauskorvauksen piirissä. Eduskunta hyväksyi joulukuussa 2023 hallituksen tekijänoikeuslakia koskevan muutosesityksen, jossa esitettiin maksettavaksi korvausta e-kirjojen ja e-äänikirjojen kirjastokäytöstä. Laki astui voimaan 1.1.2024. Niin kutsutuissa verkkokirjahyllyissä olevat e-kirjat ja e-äänikirjat on vielä toistaiseksi rajattu korvausoikeuden ulkopuolelle. Verkkokirjahyllyt ovat suosittuja erityisesti korkeakoulujen kirjastoissa.

Lainauskorvauksen ja e-lainauskorvauksen juridiset taustat poikkeavat hieman toisistaan. Lainauskorvaus on EU-direktiiviin perustuva tekijänoikeuskorvaus, jota maksetaan Suomessa ainoastaan niille henkilöille, jotka ovat tuottaneet teokseen tekijänoikeudenalaista sisältöä. Korvaus e-kirjojen ja e-äänikirjojen kirjastokäytöstä on juridiselta luonteeltaan toisenlainen, koska se ei perustu EU-direktiiviin vaan Suomen kansalliseen lainsäädäntöön. E-lainauskorvaus ei ole tekijänoikeuskorvaus, ja eduskunnan päätöksellä e-lainauskorvausta maksetaan myös e-äänikirjojen lukijoille, vaikka he eivät ole tuottaneet teokseen tekijänoikeuden alaista sisältöä.

Sanasto toteutti vuosina 2011–2016 merkittävän Kirja elää -kampanjan, jolloin lainauskorvaus nousi pohjoismaiselle tasolle sekä laajentui koskemaan myös korkeakoulukirjastojen lainoja.

Seuraava laajempi Kirjasta korvaus -vaikuttamiskampanja käynnistyi syksyllä 2021. Kampanjan tavoitteena oli saada myös e-kirjat ja e-äänikirjat lainauskorvauksen piiriin. Samana vuonna käynnistyi kansanedustajille suunnattu kirjallisuuskummiohjelma, jonka tarkoituksena on tuoda kirjailijoita ja kääntäjiä sekä päättäjiä yhteen keskustelemaan kirja-alan ajankohtaisista aiheista, ja toimia linkkinä kirjallisuuden ja politiikan välillä. Säännöllisten kummikohtaamisten avulla voidaan kehittää vuoropuhelua ja edistää päättäjien ymmärrystä kirjailijan ja kirjallisuuden kääntäjän ammateista sekä kirja-alan ajankohtaisista kysymyksistä.

Kirjasta korvaus -kampanja ja kirjallisuuskummien toiminta tuottivat tulosta: opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksellä e-lainauskorvausta maksettiin yleisten kirjastojen e-lainoista ensimmäisen kerran vuonna 2023.

Hallituksen esitys tekijänoikeuslain muuttamisesta hyväksyttiin joulukuussa 2023. Tämän myötä yleisten kirjastojen ja osin myös korkeakoulukirjastojen e-kirjat ja e-äänikirjat tulivat e-lainauskorvauksen piiriin. Korvausten ulkopuolelle jäivät vielä nk. verkkokirjahyllypalvelut. Sanasto jatkaa vaikuttamistyötä, jotta myös verkkokirjahyllyissä olevien e-kirjojen ja e-äänikirjojen käyttö saadaan mukaan e-lainauskorvauksen piiriin.

Kirjamyyntiä, lainauskorvausmäärärahaa ja kirjallisuuden käyttölupien verotusta koskeva arvonlisäverokanta nousi kirja-alan laajasta vastustuksesta huolimatta kymmenestä prosentista neljääntoista 1.1.2025. Sanasto teki kirjallisuuskummien kanssa syksyn 2024 aikana runsaasti työtä sen eteen, ettei korotus myös lainauskorvauksia: loppuvuodesta 2024 hallitus osoitti täydentävässä talousarvioesityksessä lainauskorvausmäärärahaan 530 000 euron suuruista korotusta kompensoimaan alv:n korotuksen vaikutusta tekijöille maksettavaan korvaussummaan. Lisäksi joulukuussa 2024 ja 2025 valtion talousarvion jakamattomasta varasta, eli niin sanotusta eduskunnan joululahjarahasta, myönnettiin seuraavan vuoden lainauskorvauksia varten 200 000 euroa.

Lainauskorvausmäärärahan tasoa ei ole korotettu vuoden 2016 jälkeen. Alv-kompensaation myötä määrärahan summa on korkeampi, mutta lainauskorvauksen taso eli tekijöille jaettavien korvausten määrä ei ole noussut. Lainauskorvausmääräraha on 1.1.2026 alkaen noin 17,2 miljoonaa euroa (sis. alv 13,5 %): fyysisiä lainoja koskeviin korvauksiin summasta on varattu 16,2 miljoonaa euroa (sis. alv 13,5 %) ja e-lainauskorvaukseen miljoona euroa (sis. alv 13,5 %). Joulukuussa 2024 ja 2025 lainauskorvauksiin osoitetut joululahjarahat (200 000 € / vuosi) on kohdistettu saman vuoden lainoihin seuraavan vuoden budjetissa.

Kuluvalla hallituskaudella 2023–2027 ajankohtaista on ollut lainauskorvausmäärärahan tasokorotus ja e-lainauskorvauksen vakiinnuttaminen.

Vuonna 2025 lainoja tehtiin yleisistä kirjastoista enemmän kuin 20 vuoteen. Lainauskorvausmäärärahan tasokorotuksissa Suomi on kuitenkin jäänyt muista Pohjoismaista jälkeen, sillä edellisen kerran määrärahan tasoa on nostettu vuonna 2016. Tämän jälkeen elinkustannusindeksi on noussut yli 20 prosenttia. Eduskunta on lausumassaan vuonna 2021 edellyttänyt, että lainauskorvausmäärärahan tasoa korotetaan. Myös valtiovarainvaliokunta on maininnut määrärahan korotustarpeen valtiontaloutta koskevissa mietinnöissään jo useamman kerran.

Sanaston mukaan kohtuullinen määrärahan korotus vastaisi noin 3 miljoonaa euroa. Määrärahaa on korotettava 20 prosentilla ja sidottava se tämän jälkeen indeksikorotuksiin.

E-lainauskorvaus vakiintui osaksi lainauskorvausjärjestelmää vuonna 2024. Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen tekijänoikeuslain muuttamisesta joulukuussa 2023. Korvausten ulkopuolelle jäivät kirjastojen nk. verkkokirjahyllypalveluissa olevat teokset. Sanasto ei pidä kestävänä eikä oikeudenmukaisena ratkaisuna sitä, että tekijöiden oikeus lainauskorvaukseen määräytyy sen mukaan, mistä sähköisestä järjestelmästä teosta käytetään. Tämä asettaa tekijät ja heidän teoksensa hyvin eriarvoiseen asemaan, sillä tekijä saa tai ei saa korvausta epäjohdonmukaisesti sen perusteella, minkä kirjaston tarjoaman palvelun kautta käyttäjä teosta milloinkin lukee tai kuuntelee.

Jatkamme vaikuttamista, jotta myös verkkokirjahyllyt saataisiin yhdenvertaisesti mukaan e-lainauskorvauksen piiriin. 

Verkkokirjahyllyt ovat sähköisiä palveluita, joissa kirjaston asiakas voi lukea teoksia verkon välityksellä valitsemassaan paikassa ja valitsemanaan aikana. Kuten muidenkin kirjastossa saatavilla olevien sähköisten teosten, myös verkkokirjahyllyissä olevien e-kirjojen ja e-äänikirjojen saatavuus perustuu kirjaston hankkimiin lisensseihin. Muusta sähköisestä kirjastolainaamisesta verkkokirjahyllyjen käyttö eroaa siten, että niiden käyttöä tilastoidaan eri tavalla.

Verkkokirjahyllyt ovat aktiivisessa käytössä erityisesti korkeakoulukirjastoissa, ja ne sisältävät paljon kurssikirjoja sekä ammatillista kirjallisuutta.

Suomessa maksetaan kirjastokäytön korvausta (e-lainauskorvausta) yleisten kirjastojen ja korkeakoulukirjastojen e-kirjojen ja e-äänikirjojen käytöstä. E-kirjojen ja e-äänikirjojen verkkokirjahyllykäyttö on toistaiseksi rajattu kirjastokäytön korvauksen ulkopuolelle, vaikka etenkin useat korkeakoulukirjastot hankkivat aineistonsa ensisijaisesti digitaalisessa muodossa ja verkkokirjahyllyt ovat jo vakiintunut tapa kuluttaa kirjallisuutta.

On eriarvoistavaa, että osa kirjallisuudesta on suljettu korvauksen ulkopuolelle, ja teoksen käytön korvaaminen riippuu siitä, minkä kirjaston tarjoaman palvelun kautta käyttäjä teosta milloinkin lukee tai kuuntelee.

Kirjojen verkkokäytöstä maksettavien korvausten sitominen vain painetun kirjan lainaamista vastaavaan tapahtumaan ei vastaa nykyaikaa, jossa aikaan ja käyttökertoihin perustuva kirjallisuuden käyttö kasvaa koko ajan.

Sanastolla on täysi valmius alkaa maksaa korvausta myös verkkokirjahyllykäytöstä, kun päätös niiden ottamisesta korvauksen piiriin on tehty.

Saavutettavuuskirjasto Celia on valtion erikoiskirjasto, joka toimii Kansallisarkiston alla ja jonka tehtävänä on tarjota palveluja lukemisesteisille. Celia tuottaa kirjallisia teoksia saavutettavaan muotoon niille, joille perinteisen kirjan lukeminen ei ole mahdollista esimerkiksi vamman tai sairauden vuoksi.  

Celia saa pakkolisenssin nojalla valmistaa saavutettavia teoskappaleita ostamatta lisenssia tai kysymättä tekijältä lupaa. Tekijänoikeuslain 17 b pykälä kuitenkin velvoittaa valtion tietyin ehdoin korvaamaan tekijöille heidän teostensa maksutonta kirjastolainaamista. 

Saavutettavuuskirjasto Celiassa lainoja kertyy vuodessa yli 1,4 miljoonaa. Korvausta kirjallisuuden lainaamisesta maksetaan nykyisen lainsäädännön mukaan vain silloin, kun Celian asiakkaalle jää pysyvästi haltuun kappale teoksesta. Käytännössä tämä tarkoittaa fyysistä CD-äänikirjalainaa (näitä lainoja ei ole voinut Celiasta tehdä enää syyskuun 2025 jälkeen) tai omalle koneelle ladattua tiedostoa (näitä lainoja on noin 6 % kaikista lainoista).  

Nykyinen säännös ei tunnista kirjallisuuden käyttöä suoraan verkon kautta, vaikka valtaosa kirjallisuuden käytöstä Celiassa tapahtuu nimenomaan suoratoiston tai kuunteluohjelman kautta. Tällä hetkellä jo 94 % Celia-lainoista jää korvaamatta vanhentuneen lainsäädännön vuoksi.  

Vuonna 2025 eduskunnassa tehtiin lakialoite Celia-korvausten korjaamiseksi. Joulukuussa 2025 yhteensä 106 kansanedustajaa teki toimenpide-ehdotuksen korvausten oikeudenmukaistamiseksi. Myös opetus- ja kulttuuriministeriön tilaamassa kirja-alan selvityksessä (Selvitys kirja-alasta ja soveltuvin osin lukemisesta) esitetään tämän epäkohdan korjaamista. 

Sanaston tavoitteena on ajantasaistaa vanhentunut lainsäädäntö siten, että kirjallisuuden tekijät saavat ansaitsemansa korvaukset. Tällä hetkellä arvioitu lisäbudjetin tarve valtion rahoittamille Celia-korvauksille on noin 400 000 euroa. 

Sanastosta on tärkeää, että kaikilla on pääsy kirjallisuuden pariin. Tekijöiden on kuitenkin saatava oikeudenmukainen korvaus teostensa käytöstä.