Kirjallisuuspoliittisen selonteon osana laadittu selvitys kokoaa ensimmäistä kertaa poliittisen päätöksenteon tueksi laajan kokonaiskuvan kirja-alasta ja lukemisesta Suomessa. Selvityksessä ehdotetaan useita toimia kirjallisuuden tekijöiden toimeentulon, lukutaidon ja kirja-alan rakenteiden vahvistamiseksi.
Huhtikuun lopulla julkaistussa kirja-alan selvityksessä tarkastellaan kirjallisuuden tekijöiden toimeentuloa, alan rahoitus- ja tukirakenteita sekä lukemisen muutosta.
Selvityshenkilö Markus Leikolan laatiman selvityksen keskeinen johtopäätös on, että kirjallisuutta tukevat rakenteet ovat Suomessa hajanaiset ja monilta osin verrokkialoja heikommat, vaikka kirjallisuuden yhteiskunnallinen merkitys on korkea.
Sanasto kiittää opetus- ja kulttuuriministeriötä sekä selvityksen laatinutta Markus Leikolaa laajan kokonaiskuvan kokoamisesta kirja-alan nykytilasta.
– Olemme erittäin tyytyväisiä siihen, että kirja-alasta on tehty selvitys. On tärkeää, että päättäjille ja alan toimijoille syntyy yhteinen tilannekuva alan nykytilasta ja kehittämistarpeista. Selvitys tarjoaa keskustelulle hyvän pohjan ja osoittaa samalla, että jatkossa kirja-alasta tarvitaan lisää myös tutkimusta tietopohjan lisäämiseksi, Sanaston toiminnanjohtaja Niina Vettensola sanoo.
Selvityksessä ehdotetaan useita rakenteellisia ja alakohtaisia uudistuksia kirja-alan rahoituksen, korvausjärjestelmien ja toimintamallien kehittämiseksi. Kokonaisuudessaan selvitys on luettavissa opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivuilla.
Ministeriössä käynnistyy seuraavaksi selvitykseen perustuvan toimenpideohjelman valmistelu yhdessä alan toimijoiden kanssa.
Arvostamme opetus- ja kulttuuriministeriön työtä kirja-alan rakenteellisten haasteiden tunnistamisessa ja keskustelun avaamisessa tarvittavista uudistuksista. Sanasto haluaa jatkaa rakentavaa yhteistyötä ministeriön ja alan toimijoiden kanssa ratkaisujen löytämiseksi.
Kirjastokäytön korvausten uudistaminen
Yhtenä selvityksen ehdotuksista on lainauskorvausjärjestelmän ja e-teosten kirjastokäytön korvausten päivittäminen ajan tasalle. Selvityksessä todetaan Suomen lainauskorvausmäärärahan olevan Pohjoismaihin verrattuna matala erityisesti suhteessa lainamääriin, ja määrärahaan ehdotetaan korotusta.
– Kirjastokäytön korvausten ajantasaistaminen ja määrärahan korottaminen ovat ehdottomasti oikeita ja tarpeellisia toimenpiteitä, Vettensola toteaa.
Selvityksessä ehdotetaan myös korkeakoulukirjastoissa käytettävien verkkokirjahyllyjen ottamista e-lainauskorvausten piiriin. Lisäksi saavutettavuuskirjasto Celian käyttökorvauksia ehdotetaan laajennettaviksi siten, että korvauksen piiriin tulisivat kaikki e-äänikirja- ja e-kirjalainat.
Nykyisin suuri osa Celian lainoista jää korvausten ulkopuolelle vanhentuneen sääntelyn vuoksi.
– On tärkeää, että kaikki digitaalinen kirjastokäyttö otetaan yhdenvertaisesti korvauksen piiriin. Olemme esittäneet tämän epäkohdan korjaamista sekä ministeriölle että kansanedustajille, Sanaston yhteiskuntasuhteiden päällikkö Linda Lappalainen sanoo.
Kirjallisuuden ja lainauskorvausten arvonlisäverotus
Selvityksessä ehdotetaan kirjallisuutta koskevan arvonlisäveron laskemista nollaan. Selvityksen mukaan Suomen kirjojen arvonlisävero on Euroopan korkeimpia: 31 eurooppalaisen maan vertailussa printtikirjojen arvonlisäveron mediaani on 5 prosenttia, ja useissa maissa kirjojen arvonlisävero on nolla.
Selvityksessä arvioidaan kriittisesti myös lainauskorvauksen arvonlisäverotusta. Sen mukaan lainauskorvausten palautuminen osittain takaisin valtiolle arvonlisäverona ei vaikuta perustellulta.
– Arvonlisäveron alentaminen vahvistaisi kirjallisuuden saavutettavuutta ja lukemiskulttuuria Suomessa. Koska alv koskee myös lainauskorvausta, kasvattaisi sen alentaminen myös tekijöille maksettavia korvauksia, Vettensola arvioi.
Nykyisestä lainauskorvausmäärärahasta noin 2,1 miljoonaa euroa palautuu valtiolle arvonlisäverona. Sanaston näkemyksen mukaan summan tulisi jäädä kokonaisuudessaan tekijöiden korvauksiin.
Vähälevikkisen kirjallisuuden tukeminen
Selvityksessä ehdotetaan uutta tukimallia kaupallisesti vähälevikkisen mutta yhteiskunnallisesti tärkeän kirjallisuuden julkaisemisen tukemiseksi. Vähälevikkisen kirjallisuuden kirjastoille suunnattu ostotuki lakkautettiin vuonna 2024.
Sanasto pitää erittäin tärkeänä, että yhteiskunnallisesti merkittävän, pienilevikkisen kirjallisuuden julkaisemista tuetaan jatkossakin.
Selvityksessä otetaan esiin myös selkokirjallisuuden merkitys. Sanasto kannattaa ehdotusta kasvattaa Selkokeskuksen jakamien tekijäapurahojen ja kustannusavustusten määrärahoja seuraavien vuosien aikana.
Lukutaito ja tekijöiden toimeentulo ovat tulevien vuosien avainkysymyksiä
Selvityksessä korostetaan pitkäjänteisen ja kansallisesti koordinoidun luku- ja kirjoitustaitotyön merkitystä Suomen tulevaisuudelle. Selvityksen mukaan investoinnit lukutaitoon vahvistavat pitkällä aikavälillä osaamista, osallisuutta ja työelämävalmiuksia.
– Lukutaitotyön vahvistaminen on yksi seuraavan hallituskauden tärkeimmistä kulttuuri- ja koulutuspoliittisista kysymyksistä. Samalla on huolehdittava siitä, että kirjallisuuden tekijöillä on edellytykset tehdä laadukasta ja monipuolista kirjallisuutta myös tulevaisuudessa, Lappalainen sanoo.
Sanaston hallitusohjelmatavoitteissa vuosille 2027–2031 nousevat esiin monet samat teemat kuin kirja-alan selvityksessä, kuten lukutaito, tekijöiden toimeentulo, tekoälyn vaikutukset ja tekijänoikeuksien kehittäminen. Voit lukea Sanaston tavoitteista hallituskaudelle 2027–2031 verkkosivuiltamme.