Sanasto esittää hallitusohjelmatavoitteissaan konkreettisia keinoja, jotka vahvistavat kirjallisuuden tekijöiden työn edellytyksiä ja rakentavat luovan, osaavan ja lukevan Suomen tulevaisuutta.
Suomi tarvitsee kasvua, työtä ja osaamista. Luovilla aloilla on potentiaalia [1] vauhdittaa talouden uudistumista, luoda uusia työpaikkoja ja kasvattaa vientiä – kirja-ala on osa tätä kokonaisuutta.
Riittävä lukutaito ja edellytykset tehdä luovaa kirjoitustyötä linkittyvät kiinteästi suomalaisten osaamiseen: Jos lukutaidon taso ei ole riittävä, oppiminen on hankalaa. Jos tekijät eivät tule toimeen omalla työllään, kirjallisuutta ei synny. Eivätkä luku- ja ajattelutaidot kehity ilman pitkiä tekstejä – silloin myös osaaminen kärsii.
Suomessa tulee pitää huolta siitä, että lukutaito pysyy kansallisesti riittävällä tasolla eivätkä taitoerot kasva entisestään. Kirjallisuuden, kirjastojen ja kulttuurin on tuettava jatkossakin ajatteluamme, kieltämme ja tiedon omaksumistamme. Samalla myös vahvistetaan kansallista identiteettiämme. Tekoälyn ja alustatalouden aikakaudella kaiken tämän toteutuminen vaatii oikeudenmukaista tekijänoikeusjärjestelmää, joka kannustaa tekemään luovaa työtä, ja sosiaaliturvajärjestelmää, joka ottaa huomioon myös monilähteisen ansainnan ja erilaiset työn tekemisen tavat.
Kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanosuunnitelmassa [2] on esitetty erinomaisia toimenpiteitä luovan alan pitkäjänteiseksi kehittämiseksi. Näiden lisäksi on tartuttava akuutteihin lukutaitoa, luovan työn edellytyksiä ja kirjallisuutta koskeviin toimiin.
Vaalikautta 2027–2031 koskevat tavoitteemme on jaoteltu kolmen, kirjallisuuden, lukutaidon ja luovan työn tekemisen kannalta keskeisen teeman alle:
- Kirjastokäytön korvaukset kuntoon
- Paremmat edellytykset tehdä luovaa työtä
- Riittävä lukutaito on jokaisen oikeus
Suomessa tarvitaan pitkäjänteistä kirjallisuus- ja lukutaitopolitiikkaa, oikeudenmukaisia ratkaisuja kirjallisuuden käytön korvaamiseen ja paremmat edellytykset tehdä töitä luovalla alalla. Tutustu Sanaston tavoitteisiin 2027–2030 (pdf-tiedosto, linkki avautuu uuteen välilehteen).
1. Kirjastokäytön korvaukset kuntoon!
Suomalainen kirjastolaitos on kansainvälinen ylpeyden aihe, ja Suomessa myös kuntien käytetyin kulttuuripalvelu. Kuntalaistutkimuksen mukaan yleinen kirjasto on paitsi yleisimmin käytetty myös parhaan tyytyväisyys-, saatavuus- ja saavutettavuusarvion saanut kunnallinen palvelu. Lisäksi kirjallisuutta lainataan kirjastoista enemmän kuin 20 vuoteen.
On ristiriitaista, että kirjallisuuden maksuttoman kirjastolainaamisen lisääntyessä tekijöiden saamat korvaukset kirjastokäytöstä vähenevät.
Ruotsissa ja Tanskassa lainauskorvausta on korotettu säännöllisesti. Suomessa korotusta ei ole tehty vuoden 2016 jälkeen, vaikka elinkustannukset ovat nousseet yli 20 prosenttia ja lainamäärät kasvaneet. Eduskunta teki lainauskorvauksen korottamisesta lausuman jo vuonna 2021, mutta sitä ei ole vieläkään toteutettu.
Tasokorotuksen lisäksi määräraha tulisi sitoa indeksiin, jotta vastaavaa arvon notkahdusta ei tulevaisuudessa pääsisi syntymään.
Kirjastokäyttöä ei korvata kaikilta muiltakaan osin asianmukaisesti: etenkin korkeakoulukirjastoissa suosituista verkkokirjahyllypalveluista käytettyjen teosten sekä saavutettavien Celia-lainojen osalta tekijöiden oikeus korvaukseen ei toteudu. Tekijät ansaitsevat asianmukaisen korvauksen teostensa kirjastokäytöstä käyttöpaikasta ja -tavasta riippumatta.
Mitä pitäisi tehdä?
- Tehdään tasokorotus lainauskorvausmäärärahaan: Määrärahaa on korotettava asteittain 20 prosentilla (noin 3 milj. €) ja sidottava se tämän jälkeen indeksi korotuksiin, jotta tekijöille voidaan varmistaa oikeuden mukainen ja ajan tasalla pysyvä korvaustaso.
- Varmistetaan yhdenvertainen kohtelu myös digitaalisessa ympäristössä: Lainsäädännöllä on varmistettava, että e-lainauskorvausta maksetaan myös kirjastojen verkkokirjahyllyjen käytöstä. Korvausoikeuden tulee vastata ajanmukaisia kirjallisuuden käyttötapoja.
- Ajantasaistetaan tekijänoikeuslain 17 b § vastaamaan todellista käyttöä: Saavutettavuuskirjasto Celian e-äänikirjojen ja e-kirjojen lainoista on maksettava tekijöille asianmukainen korvaus. Nykytilanteessa 94 % kaikista Celia-lainoista jää korvaamatta
2. Paremmat edellytykset tehdä luovaa työtä!
Työn tekemiseen kannustava tekijänoikeusjärjestelmä on elinehto luoville aloille.
Tekoälyn aikakausi haastaa luovan alan ja tekijänoikeuksien toteutumisen aivan uudella tavalla. Tämän vuoksi Suomen on oltava etujoukoissa tukemassa luovaa työtä, kun teosten käyttöä koskevista ehdoista päätetään EU-tasolla, ja huolehdittava, että myös kansallisesti tekijöiden edellytykset tehdä luovaa työtä jatkossakin vahvistuvat. Lähtökohta on se, että tekijöiden suostumuksen teoksen käyttöön ja oikeuden korvaukseen on toteuduttava silloinkin, kun teoksia hyödynnetään tekoälyn kouluttamisessa tai muussa käytössä. Lue lisää aiheesta artikkelistamme. [3]
Tekijöillä on oikeus asianmukaiseen korvaukseen myös teosten suoratoistokäytöstä. Suoratoistosta maksettava palkkiotaso jää tällä hetkellä kauaksi siitä, mitä tekijä saisi samasta kirjasta, jos se myytäisiin painettuna kappaleena.
Lisäksi tulee selvittää voitaisiinko kotimaista kirjallisuutta tukea e-kirjoja ja e-äänikirjoja tarjoavia suoratoistopalveluita koskevalla maksuvelvoitteella. Tällainen maksu- tai investointivelvoite voitaisiin ohjata kotimaisen kirjallisuuden kehittämiseen kaikkien kirjallisuuden tekijöiden hyväksi. Suomessa valmistellaan parhaillaan EU-sääntelyn mukaista av-tuotantoja koskevaa maksuvelvoitteen käyttöönottoa, vastaavia maksuvelvoitteita on jo otettu käyttöön useissa muissakin Euroopan maissa.
Luovan työn tekemisen edellytyksiä voi kasvattaa myös sujuvoittamalla oikeuksista sopimista. Sopimuslisenssijärjestelmämme on tällä hetkellä alakohtainen eikä tekijänoikeusjärjestö voi aina myöntää lupaa sopimuslisenssialueiden ulkopuoliseen teosten käyttöön. Yleinen sopimuslisenssi tekisi lupien hakemisesta ja myöntämisestä helpompaa ja vaivattomampaa kaikille osapuolille niillä alueilla, joilla ei tällä hetkellä ole sopimuslisenssiä (esimerkiksi kirjallisuuden käyttäminen osana uutta julkaisua ja julkinen esittäminen). Luvallisen käytön mahdollistaminen vahvistaisi myös tekijöiden toimeentuloa.
Hyvinvointivaltiossa sosiaaliturvan luoman turvaverkon tulee kuulua yhdenvertaisesti kaikille: luovan työn tekijöille tulee taata ennakoitavissa oleva ja yhdenvertaisesti toimiva sosiaaliturva elämän eri tilanteisiin. Valtaosa ammattikirjailijoista ja -kääntäjistä työllistää itse itsensä ja saa epäsäännöllisesti tuloja monista lähteistä.
Nämä alalle ominaiset piirteet tulee huomioida paremmin sosiaalietuuksista päätettäessä: etuuksia koskevien kriteereiden ja ohjeistuksien tulee olla yhtenäiset ja päätösten ennakoitavissa eikä kannustinloukkuja saa syntyä – työn tekemisen ja oman aktiivisuuden pitää olla aina tekijälleen kannattavaa.
Mitä pitäisi tehdä?
- Puolustetaan tekijöiden oikeuksia EU:ssa ja kotimaassa: Suomen on otettava aktiivisesti kantaa luovan työn puolesta, kun teosten käytön korvaamisen reunaehdoista säädetään tekoälyn osalta.
- Vahvistetaan työllä toimeentulemista: Teosten suoratoistokäytöstä on maksettava asianmukainen korvaus. Tulee myös selvittää voiko kirjallisuutta tukea näitä palveluita koskevalla maksuvelvoitteella.
- Otetaan käyttöön yleinen sopimuslisenssi: Sujuvan sopimisen vahvistaminen mahdollistaa käyttäjille teosten luvallisen käytön ja tuo tekijöille lisää ansaintamahdollisuuksia.
- Jatketaan sosiaaliturvan kehittämistä: Etuuksien kriteerit ja ohjeistukset on yhtenäistettävä siten, että päätökset ovat ennakoitavissa, ja niissä tunnistetaan monilähteisen ansainnan ja epäsäännöllisen työn tekemisen tavat.
3. Riittävä lukutaito on jokaisen oikeus!
Hyvä lukutaito on paitsi kansallista pääomaa myös edellytys osaamiselle, oppimiselle ja osallisuudelle. Jokaisella on oltava mahdollisuus saavuttaa hyvään elämään riittävä lukutaidon taso ja pitää sitä yllä.
Lukutaidon taso, pitkän tekstin ja tekstin eri tasojen ymmärtäminen, on tutkimusten mukaan Suomessa heikentynyt. Viimeisimmän PISA-tutkimuksen [4] mukaan vain 56 % suomalaisnuorista saavuttaa sellaisen lukutaidon tason, jolla pärjää opinnoissa ja töissä. Tähän kehitykseen on puututtava, sillä Suomella ei ole varaa tulevaisuuteen, jossa iso joukko heikosti lukevia aikuisia ei pärjää työelämässä eikä koe osallisuutta yhteiskunnassa. Tämä vaatii koordinoitua lukutaitotyötä, joka kantaa sukupolvien yli.
Tanskan laskettua kirjallisuutta koskevan arvonlisäveron nollaan vuoden 2026 alusta alkaen, Suomesta tuli kirjallisuuden superverottaja muiden EU-maiden joukossa. Arvonlisäveron laskeminen nollaan vahvistaisi kirja-alan elinvoimaa ja tukisi lukutaitoa myös Suomessa, kun useammalla olisi varaa myös ostaa haluamansa kirja.
Etenkin nuorten kirjallisuudessa hinta on tärkeä osa ostopäätöstä. Kirjallisuuden tuominen virike-edun piiriin vahvistaisi kirja-alan taloutta ilman vaikutuksia valtiontalouteen.
Jotta Suomessa voidaan jatkossakin lukea monipuolista, omankielistä kirjallisuutta, tarvitaan tekijät, kustantamot ja kirjastot huomioiva terve ekosysteemi sekä poliittisia päätöksiä, jotka tukevat suomalaisten lukemista ja lukutaitoa.
Mitä pitäisi tehdä?
- Vahvistetaan lukutaitotyön rakenteita ja kavennetaan taitotasojen eroja: On luotava kansallisesti koordinoitu lukutaitotyön Suomen malli ja sitoutettava kaikki toimijat mukaan yhteistyöhön.
- Lasketaan kirjallisuuden arvonlisävero nollaan: Verotuksen kautta Suomi voi osoittaa arvostuksensa lukutaitoa kohtaan muiden EU-maiden tavoin.
- Laajennetaan virike-edun käyttö kirjahankintoihin: Edun laajentaminen vahvistaa kirja-alan taloutta ilman vaikutuksia valtiontalouteen.
- Lisätään vähälevikkisen kirjallisuuden saatavuutta: Oikein kohdennettu kirjastojen ostotuki vastaa selkokirjojen kasvavaan kysyntään ja kasvattaa laatukirjallisuuden saatavuutta kirjastoissa.
- Turvataan kirjastoverkon toimintaedellytykset: Riittävä valtionosuusrahoitus turvaa maksutonta ja yhdenvertaista pääsyä kirjallisuuden pariin koko maassa.
Tarvitsetko lisätietoja? Kysy meiltä:
Niina Vettensola, toiminnanjohtaja
niina.vettensola@sanasto.fi | +358 400 554 331
Linda Lappalainen, yhteiskuntasuhteiden päällikkö
linda.lappalainen@sanasto.fi | +358 50 410 5584
Lähteet:
[1] Luovat ry, kooste luovien alojen kansantaloudellisesta ja työllisyysvaikutuksesta: https://luovat.org/wp-content/uploads/2024/03/luovan-alan-talous-2022-07032025.pdf
[2] Kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanosuunnitelma, OKM 2026: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/aa9e47a3-0349-4c49-9c18-e22a3a5a6bd4
[3] https://www.sanasto.fi/ajankohtaista-tekoalysta-paattajilta-vahva-viesti-tekijanoikeuksien-vahvistamiseksi/
[4] Hiltunen, Ahonen, Hienonen ym.: PISA 2022 ensituloksia. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2023: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/c43b00d8-21b9-4457-bd21-e5ed77a2afe3
Artikkelia on päivitetty 2.4.2026.