Kauan sitten, kun esikoiskirjani oli juuri ilmestynyt, matkustin Pohjanmaalle viettämään joulua. Vanhassa kotikaupungissani, Uudessakaarlepyyssä, päätin aatonaattona käydä kirjastossa. Halusin tarkistaa, oliko kirjani siellä lainattavissa. En oikein tiennyt mitä ajatella; debyyttini oli omasta mielestäni aika vaatimaton novellikokoelma. Kuka olisi kiinnostunut lukemaan sellaista?
Kirjastossa oli aika rauhallista, pari puolituttua luki sanomalehtiä lukusalissa, jonka ulkopuolella oli kirjojen uutuushylly. Katselin hyllyä vähän vaivautuneena, enkä ensin huomannut kirjaani, mutta sitten, siellähän se oli! Laitos oli aika lukemattoman näköinen, mutta kun selailin sitä huomasin, että sivulla 12 oli pieni läikkä. Kahvia, ilmeisesti. Tästä tein johtopäätöksen, että kirja oli jo ollut lainassa. Tunsin jonkin asteista nöyrää kiitollisuutta.
Tämä tapahtui 1990-luvulla, jolloin Suomessa ei maksettu vielä lainauskorvausta. Tuntui siltä, että sai olla kiitollinen että oma kirja lainattiin ylipäänsä.
Nykyään tuntuu itsestään selvältä, että kirjallisuuden tekijöille maksetaan lainauskorvausta, ja monelle kirjailijalle ja kääntäjälle se onkin tärkeä tulonlähde. Vaikka nykyinen lainauskorvausjärjestelmä toimii hyvin, se vaatii kuitenkin myös kehittämistä maailman muuttuessa. E-aineistojen lainaaminen lisääntyy hyvin nopeasti ja tulee kasvamaan myös tulevaisuudessa. Suunnitteilla on myös yhteinen, kansallinen e-kirjasto. Siksi lainauskorvaus olisi pikimmiten laajennettava myös e-kirjoihin ja e-äänikirjoihin. Myös yleinen tasokorotus on tarpeen, jotta Suomessa pysytään lainauskorvauksissa pohjoismaisella tasolla.
Muun muassa nämä tavoitteet ovat tärkeitä Sanaston vaikuttamistyössä, joka sai syksyllä uuden ulottuvuuden, kun kirjallisuuskummitoiminta käynnistettiin eduskunnan sivistysvaliokunnan toiveesta. Sanasto on osoittanut kirjallisuuskummin kaikille toiminnasta kiinnostuneille ministereille, eduskunnan puhemiehille ja kansanedustajille. Toiminnan tarkoituksena on tuoda yhteen kirjailijoita, kääntäjiä ja päättäjiä keskustelemaan ajankohtaisista kirja-alan aiheista sekä toimia yhtenä linkkinä kirjallisuuden ja politiikan välillä.
Kummitoiminta on saanut hyvän vastaanoton, ja syksyn mittaan keskustelun aiheena on ollut lainauskorvauksen lisäksi muun muassa kulttuuribudjetti ja tekijänoikeuslain muutosesitys. On helppo todeta, että Sanaston vaikuttamistyö pysyy ajan tasalla.
Näillä sanoin haluan toivottaa tunnelmallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2022 kaikille. Yhdessä jatkamme eteenpäin.
Peter Sandström, Sanaston puheenjohtaja
