Mennyt vuosi on ollut monella tapaa mieliinpainuva ja haastava. Pitkittynyt koronapandemia on osoittanut, että tarvitsemme syvällistä keskustelua kulttuurin yhteiskunnallisesta merkityksestä ja asemasta. Kulttuuri tulee nähdä myös varteenotettavana elinkeinotoimintana. Kulttuurin moninaisuuden säilyttäminen pienellä kielialueella edellyttää ymmärrystä alan toimintaedellytyksistä sekä tahtoa tukea suomalaisen kulttuurin elinvoimaisuutta.
Koronalle emme kukaan voineet mitään, mutta eri aloja olisi sen aikana voitu kohdella paljon yhdenvertaisemmin. Pitkään jatkuneet koronarajoitukset ovat vaikuttaneet hyvin monien mahdollisuuksiin elää työllään. Viime vuonna esitetyt ja sittemmin onneksi perutut kulttuurin leikkaukset tuntuivat täysin kestämättömiltä. Leikkausten sijaan kulttuurin rahoitusta olisi enemmän kuin perusteltua kasvattaa ja tämä tarve on ollut yleisesti tiedossa jo pitkään.
Vanha sanonta kuuluu ei kahta ilman kolmatta. Silti oli hyvin vaikea uskoa lukemaansa, kun saimme loppuvuodesta lausunnoille virkamiestyönä valmistellun hallituksen esitysluonnoksen tekijänoikeuslain muuttamiseksi. Esitysluonnos ei vastannut tekijänoikeusdirektiivin taustalla olleita tavoitteita ja poikkesi merkittävällä tavalla voimassa olevan tekijänoikeuslainsäädäntömme periaatteista. Sanasto otti yhdessä muiden luovan alan toimijoiden kanssa aktiivisesti kantaa esitykseen. Tapasimme lukuisia kansanedustajia ja saimme laajasti kannatusta näkemyksillemme.
Elämme koko ajan toimintaympäristön muutoksen keskellä. Hyvänä esimerkkinä akuutisti tarvittavasta toimenpiteestä on teknologianeutraali lainauskorvaus. Tekijöiden asema ei voi aina jäädä viimeiseksi, johon päätöksenteossa muutoksen keskellä havahdutaan.
Tekijänoikeuslainsäädäntö palautettiin valmisteluun. Tekijänoikeuslaki on luovan alan toimintaedellytysten kannalta keskeinen ja pitää sisällään mekanismin, joka mahdollistaa korvauksen tehdystä työstä. Tätä perusajatusta ei saa lähteä murentamaan. Nyt voimaansaatettavan tekijänoikeusdirektiivin taustalla on tavoite yhtenäistää ja vahvistaa tekijänoikeuslainsäädäntöä niin, että se turvaa tekijöille korvauksen myös muuttuvassa toimintaympäristössä.
Elämme koko ajan toimintaympäristön muutoksen keskellä. Hyvänä esimerkkinä akuutisti tarvittavasta toimenpiteestä on teknologianeutraali lainauskorvaus. Tekijöiden asema ei voi aina jäädä viimeiseksi, johon päätöksenteossa muutoksen keskellä havahdutaan. Kun teosten käyttö ja puitteet mahdollistetaan yhteistä e-kirjastoa rahoittamalla, tulee teosten käytöstä asianmukaisesti korvata tekijöille. Kirjastoja ja tekijöitä ei saa asettaa tarpeettomasti vastakkain.
Luovan alan toimijoiden ja päättäjien yhä tiiviimmälle dialogille on ilmeinen tarve, jotta luovien alojen erityisluonne, tarpeet ja kasvupotentiaali ymmärretään. Olemme osaltamme pyrkineet vastaamaan tähän tarpeeseen käynnistämällä kirjallisuuskummitoiminnan, joka on otettu eduskunnassa upeasti vastaan.
Viimeisen vuoden aikana tapahtunut on tuonut meidät kaikki sen äärelle, että kulttuuri tarvitsee tekoja, ei vain kauniita sanoja. Kiitos teille upeille tekijöille, että jaksatte tehdä työtänne ja vaikuttaa osaltanne myös näiden poikkeuksellisten aikojen keskellä.
Anne Salomaa (OTM) on johtanut Sanastoa vuodesta 2010.
