Kirjallisuutta julkaistaan yhä monimuotoisemmilla alustoilla ja foorumeilla.
Lavarunous on suosiotaan tasaisesti kasvattava kirjallisen kulttuurin muoto, jossa tekstejä luodaan nimenomaan yleisölle ääneen esitettäväksi. Esimerkiksi Helsingissä, Tampereella, Oulussa, Turussa ja Joensuussa järjestetään säännöllisesti lavarunoustapahtumia.
Myös somerunous on nostanut viime vuosien aikana päätään. Erityisesti Instagramissa julkaistaan paljon kaunokirjallisia tekstejä, jotka voivat saada laajaakin suosiota. Todellinen buumi Instagram-runoudessa käynnistyi 2010-luvulla kanadalaisen Rupi Kaurin kansainvälisen suosion myötä.
Mitä tekijän on hyvä tietää oikeuksistaan, jos ei julkaise tekstejä perinteisessä kirjaformaatissa? Kysyimme asiaa kahdelta runoilijalta.
Lavarunoudessa tekijyys juhlii
Runoilija Harri Hertell on toiminut pitkään esiintyvänä runoilijana ja lavarunouskulttuurin aktiivisena edistäjänä. Hän julkaisee tekstejä myös sometileillään, ja hänen runonsa ovat löytäneet tiensä myös painettujen kirjojen muotoon.
”Lavarunousskenessä kunnioitetaan mielestäni tekijänoikeuksia hyvin. Olisi aivan tavatonta, että joku lähtisi esittämään toisen tekijän runoa lupia pyytämättä. Tämä on mielestäni itsestään selvää”, sanoo Hertell.
”Samalla lavarunous rikkoo myyttejä tekijän ympärillä – ja oikeastaan samalla juhlistaa tekijyyttä. Kuka tahansa voi olla tekijä: jokainen voi nousta lavalle ja esille.”
Hertell kertoo, että tekijänoikeudet merkitsevät hänelle hyvin paljon. ”Tekijänoikeudet ovat se, mitä itselle jää, kun teos valmistuu. Kun minulla on tekijänoikeus tekstiini, se merkitsee turvaa, oli kyseessä sitten yksittäinen runo tai kirjakokonaisuus. Tekijänoikeudet ovat totta kai myös taloudellinen asia; ne mahdollistavat toimeentuloa työstäni.”
Somerunoudesta polkuja luovaan työhön
Somerunouden suosion on havainnut myös runoilija Maria Vakkuri. Hän julkaisee tekstejään suositulla Ajatusmaailma-nimisellä Instagram-tilillä, jolla on jo lähes 34 000 seuraajaa.
”Kirjoitin runoja jo yläkoulussa, mutta en silloin uskaltanut edes haaveilla, että voisin joskus elättää itseni kirjoittamalla. Isäni kuoleman jälkeen kirjoitin runoja someen ja huomasin, että tekstit keräsivät paljon kommentteja. Hetken kuluttua ihmiset pyysivät, voisinko kirjoittaa heillekin runoja esimerkiksi hautajaisiin. Runojeni teema pyöri pitkän aikaa surun ympärillä, mutta nykyään kirjoitan laajasti kaikista eri aiheista”, Vakkuri kertoo.
Valtaosa Vakkurin julkaisemista runoista on tilaustöitä. ”Tekijänoikeudet ovat taiteellisen työn turva ja tietyllä tavalla myös äärimmäisen tärkeä tapa arvostaa taiteellisen työn tekijän kädenjälkeä”, hän sanoo.
Vakkuri tähdentää, että tekijänoikeusasiat ovat monille vielä vieraita, joten aiheesta puhuminen on tärkeää. Hän kertoo, että hän itse runoja somessa julkaistessaan lisää aina oman nimensä mukaan kuvaan. ”Välillä huomaan kuitenkin, että tekstini on siirretty jonkun toisen kuvan päälle ja jätetty nimeni alta pois. Se harmittaa, kun itse pidän huolta, että nimeni mainitaan aina tekstin yhteydessä.”
”Kerran on myös käynyt niin, että näin minun kirjoittamani runon eräällä runosivustolla, mutta runosta oli muutettu muutama sana. Julkaisija perusteli asiaa niin, että hänen mielestään kyseiset sanat sopivat runoon paremmin. Kuva poistettiin lopulta, mutta tapaus on silti jäänyt mieleeni. En minäkään menisi kirjoittamaan kirjan loppua uusiksi, jos viimeiset sivut eivät miellytä itseäni. Onneksi tällaiset tapaukset ovat hyvin harvassa”, Maria Vakkuri kertoo.
Mitä aloittelevan lava- tai somerunoilijan olisi syytä tietää?
Harri Hertell toteaa, että aloittelevan tekijän ”olisi tärkeää tiedostaa ainakin se, että itsellä on oikeudet omiin teksteihin sekä ymmärtää, että ne ovat kirjailijan tai kirjoittajan tärkeintä pääomaa. Ei tarvitse antaa ilmaiseksi käyttöön omia tekstejä, vaikka se voisikin tuntua houkuttelevalta. Jos päätyy antamaan luvan ilmaiseksi, se kannattaa miettiä tarkkaan.”
Neuvottelun taito nouseekin Hertellin puheissa olennaiseksi. ”Minulta on kysytty monesti tekstini käyttöön lupaa ensin ilmaiseksi, mihin en ole suostunut, jonka jälkeen olen saanut neuvoteltua korvauksen.”
Hertell toteaa, että joillekin tekijöistä korvauksesta neuvotteleminen voi tuntua hankalalta. ”Sanaston asiakkuus on fiksua, jolloin itse ei tarvitse käydä niitä neuvotteluja”, hän suosittelee.
”Aloittelevalle somerunoilijalle sanoisin myös, että oma runous voi olla arvokasta ja hyvää, vaikka se ei heti löytäisi suuria yleisöjä. Ei tarvitse kirjoittaa kohti maksimaalista peukutusten tai tykkäysten määrää”, Hertell kannustaa.
Tekijänoikeus syntyy teoksen luomishetkellä – formaatista riippumatta
Tekijänoikeus syntyy teoksen luomishetkellä, eikä siihen vaikuta se, missä tai miten teksti julkaistaan. Olipa teksti sitten lausuttu lavalla, painettu kirjaan tai julkaistu ensimmäistä kertaa somepostauksessa, tekijällä on tekijänoikeus omaan teokseensa. Tekijänoikeutta ei tarvitse rekisteröidä minnekään.
Tekijänoikeus suojaa omaperäistä ilmaisumuotoa. Se ei siis suojaa ideaa, juonta tai tietosisältöä, vaan nämä ovat vapaasti käytettävissä.
Tekijänoikeuden näkökulmasta jo yksittäinen runo on useimmiten teos. Tekijänoikeussuojan saamiseksi ei arvioida esimerkiksi teoksen laatua, taiteellista arvoa tai sen tekemiseen kulunutta aikaa. Riittää, että luovan työn tulos on riittävän itsenäinen ja omaperäinen. Kirjallisuudessa teoskynnys on matala, ja lähes kaikki kirjallisuus nauttii tekijänoikeussuojaa.
Tekijänoikeudet somessa
Omia tekstejä julkaistessa omalla tilillä sosiaalisessa mediassa on syytä tuntea, mitä kyseisen kanavan käyttöehdoissa ilmoitetaan. Tyypillisesti tekijä luovuttaa käyttöehdoissa palveluntarjoajalle jonkinsisältöisen käyttöoikeuden tekstiinsä. Tekijänoikeus säilyy kuitenkin tekijällä itsellään.
Tekijänoikeuksia tulee kunnioittaa sosiaalisessa mediassa. Kun julkaisee toisen tekstin omalla tilillä, pitää siihen pyytää lupa tekijältä sekä muistaa mainita tekijän nimi asianmukaisesti. Jos olet epävarma, voit kääntyä Sanaston puoleen: tarjoamme neuvontaa tekijänoikeudellisissa pulmatilanteissa.
Sanasto on kaikkia kirjallisuuden tekijöitä varten
Kirjallisuuden tekijä voi rekisteröityä Sanastoon, vaikka ei olisikaan julkaissut tekstiä perinteisessä kirjaformaatissa.
Sinun kannattaa rekisteröityä Sanastoon, jos tiedät, että tekstejäsi:
- käytetään radiossa tai TV:ssä
- esitetään julkisesti jonkun toisen henkilön toimesta
- painetaan osana uutta julkaisua, kuten äidinkielen oppikirjaa.
Rekisteröidy Sanaston asiakkaaksi täällä.
