Sanasto on lausunut laajasta tekijänoikeuslain uudistamista koskevasta virkamiesluonnoksesta hallituksen esitykseksi. Esityksen pääasiallisena tarkoituksena on saattaa voimaan EU:n vuoden 2019 keväällä hyväksymä uusi direktiivi tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla (DSM-direktiivi).
Direktiivin antamisen tavoitteena on ollut tekijänoikeuslainsäädännön modernisointi vastaamaan paremmin uusia käyttötapoja ja -tarpeita sekä tekijänoikeuslainsäädännön yhdenmukaistaminen EU-tasolla, oikeudenhaltijoiden aseman parantaminen sekä yhdenmukaisten toimintamahdollisuuksien takaaminen digitaalisilla markkinoilla EU:ssa.
Lausuntokierroksella juuri ollut hallituksen esitysluonnos sisältää kuitenkin kirjallisuuden tekijöiden näkökulmasta merkittäviä ongelmia. Tekijänoikeuteen esitetään siinä laajoja rajoituksia ohittaen tekijöiden ja käyttäjien välinen teosten käyttöä koskeva sopiminen. Esitysluonnos poikkeaa lisäksi siinä määrin direktiivistä ja sen sanamuodosta, että sillä ei saavuteta direktiivin pohjimmaista tavoitetta yhtenäisistä digitaalisista sisämarkkinoista.
Sanasto esittää lausunnossaan ministeriölle, että hallituksen esitysluonnos tulee valmistella ja kirjoittaa kokonaan uudelleen.
Lainsäädäntöä tehdään tekijänoikeuden rajoitusten ja poikkeusten kautta
Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan tehtäväksi tekijänoikeuteen laajoja rajoituksia, jotka heikentävät tekijöiden mahdollisuuksia päättää teostensa käyttämisestä ja näin mahdollisuuksia elää luovalla työllään. Direktiivi toki edellyttääkin jonkinasteista rajoitussääntelyn modernisoimista, mutta esitysluonnos esittää huomattavasti direktiivin tarkoitusta laajempaa puuttumista tekijöiden etuihin.
Kun direktiivi esimerkiksi sääntelee tekijänoikeuden rajoituksista teosten käyttöön opetuksen havainnollistamiseksi, on tämä vaihtunut esitysluonnoksessa yleiseksi oikeudeksi käyttää teoksia opetuksessa ja tutkimuksessa. Rajoituksen ulkopuolelle jää ainoastaan opetuskäyttöön tehty materiaali. Samalla romutetaan toimiva teosten lisensointitoiminta, jolla tekijät ja oikeudenhaltijat ovat tarjonneet käyttölupia oppilaitoksille. Laihaksi lohduksi jäisi valtion toimesta maksettava, budjettileikkausten armolle jäävä korvaus. Toteutustapa kuulostaa luovan työn tekijöiden teosten käyttöoikeuksien pakkolunastukselta valtiolle.
Direktiivissä eri perusoikeuksien välille on löydetty hyvä tasapaino. Jostakin syystä Suomen esitysluonnoksessa on haluttu tästä tasapainosta poiketa.
Ongelmallista on tapa, jolla rajoituksia esitysluonnoksessa säädetään. Direktiivin sanamuotoa laajempia rajoituksia ei juurikaan perustella tai arvioida muutosten vaikutuksia tekijöiden oikeutettuihin etuihin. Teosten satunnaista ja osittaista sisällyttämistä toiseen teokseen koskevaa rajoitusta ei direktiivi edellytä, mutta silti sellaista esitetään, vaikka se kaventaisi tekijöiden mahdollisuuksia sopia tekemästään sisällöstä. Lisäksi näytelmä- ja elokuvateoksia voisi jatkossa lakiesityksen mukaan esittää yleisölle myös jumalanpalveluksissa. Voidaan kysyä, miksi tällainen pitäisi sallia ilman tekijöiltä pyydettävää lupaa. Teoksia voitaisiin myös aiempaa vapaammin käyttää parodiassa, karikatyyrissa ja pastississa, mutta esityksessä ei määritellä hyvän tavan mukaisuutta käytön edellytyksenä eikä analysoida rajoituksen suhdetta luvanvaraiseen teoksen muunteluun. Puutteet aiheuttaisivat merkittäviä tekijänoikeuden tulkintaongelmia sekä tekijöiden että teosten käyttäjien näkökulmasta.
Tekijöiden sopimusasemaa parantavat säännökset – virkamiesesityksen silmänkääntötemppu?
Direktiivi sisältää tekijöiden sopimusasemaa parantavia säännöksiä, joiden voimaansaattaminen on jäsenvaltioiden velvollisuus. Kotimainen tekijänoikeuslain muutosesitys on kuitenkin tekijöiden kannalta hämmentävän heikko. Tekijäfoorumi, jossa Sanaston jäsenjärjestöt ovat aktiivisesti mukana, katsoo, että Suomen tekijänoikeuslakiin kaavaillut muutokset eivät vastaa direktiivin tarkoitusta tekijöiden aseman parantamisesta. Sen mukaan tekijät ja taiteilijat olisivat jatkossakin heikossa neuvotteluasemassa korvauksista sopiessaan ja sopimuksia tehdessään. Joiltain osin esitetyt muutokset jopa heikentäisivät nykyisiä käytäntöjä ja sitä kautta luovan alan tekijöiden ja taiteilijoiden asemaa.
Esimerkkinä voidaan mainita tekijöiden peruutusoikeuden ja suojasäännöksen yhteyteen ujutettu säännös, jolla työnantajalle luotaisiin laintasoinen oikeus työsuhteessa tehtyihin teoksiin ilman minkäänlaista lainmuutoksesta käytyä laajempaa keskustelua tai selvitystä. Lisäksi kirjallisuuden tekijöiden suojana olevia kustannussopimuksia koskevia pykäliä ehdotetaan poistettavaksi ja tilalle ”tekijöiden suojaksi” ehdotetaan sopimustodellisuudessa jo noudatettavia itsestäänselvyyksiä ja direktiivin tarjoamasta suojatasosta vajaaksi jäävää sääntelyä. Miksi Suomi haluaa näin tehdä, se jää hallituksen esitysluonnoksesta epäselväksi.
Esitysluonnoksen vaikutustenarviointi ja perusoikeuspunninta heikkoa
Hallituksen esitysluonnosta leimaa tekijänoikeuden tarkastelu teosten käyttäjien intressien kautta. Tämä näkyy erityisesti arvioitaessa ehdotettujen tekijänoikeuden rajoitusten vaikutuksia sekä tehtäessä punnintaa muutosten taustalla vaikuttavien eri perusoikeuksien tasapainosta.
Esitysluonnoksessa ei arvioida vaikutuksia tekijänoikeuden rajoituksien myötä tekijän kaventuvaan oikeuteen määrätä teoksensa erilaisesta käytöstä. Kun tekijän yksinoikeutta määrätä teoksensa käytöstä rajoitetaan, vähenevät aina samalla ne usein pienistä puroista koostuvat tulot, jotka muodostavat luovan työn tekijän elannon. Esimerkkeinä puutteellisesta vaikutustenarvioinnista tekijöiden oikeuksiin voidaan mainita TekijäL 21 §:n julkista esittämistä koskevien rajoitusten laajennukset sekä uusi ehdotettu TekijäL 23 §, joka koskee teosten käyttöä parodiassa, karikatyyrissä ja pastississa. Viimeksi mainitun rajoitussäännöksen kohdalla taloudellisiin oikeuksiin kohdistuvien vaikutusten ohella arvioimatta jäävät esityksen vaikutukset tekijöiden moraalisten oikeuksien toteutumiseen.
Omaisuuden suojan ohittamien tuntuu epäoikeudenmukaiselta, onhan kyse tekijän oikeuksia koskevasta lainsäädännöstä. Luovan työn tekijöille omaisuuden suoja tarkoittaa käytännössä oikeutta työllään ansaitsemiseen.
Tekijöiden kannalta haitallisesta perusoikeuspunninnasta esitysluonnoksessa on valitettavan useita esimerkkejä. Verkkosisällönpalvelujen tarjoajien vastuuta, eli ns. arvokuilua käsittelevissä kohdissa ylikorostetaan muita perusoikeuksia oikeudenhaltijoiden perusoikeuksien, erityisesti omaisuudensuojan kustannuksella. Samalla esitysluonnoksessa dramatisoidaan oikeudenhaltijoiden valta-asemaa suhteessa käyttäjiin, mikä on erikoista. Direktiivin tarkoitus on ollut nimenomaan edesauttaa oikeudenhaltijoiden heikkoa neuvotteluasemaa suhteessa verkkosisällönjakopalvelun tarjoajiin ja parantaa näin tekijöiden asemaa. Arvokuilun ylitys ei esitysluonnoksessa onnistu, vaan ehdotettu ratkaisu on jopa direktiivin vastainen.
Omaisuudensuojaa ei esitysluonnoksessa juurikaan arvioida ja ohut omaisuudensuojan arviointi toteutetaan sananvapauden näkökulmasta. Omaisuuden suojan ohittamien tuntuu epäoikeudenmukaiselta, onhan kyse tekijän oikeuksia koskevasta lainsäädännöstä. Luovan työn tekijöille omaisuuden suoja tarkoittaa käytännössä oikeutta työllään ansaitsemiseen.
Lainvalmistelija ei anna merkitystä voimaansaatettavan direktiivin alussa johdantolauseeseen 2 kirjatulle yleisohjeelle: ”Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien alalla annetuilla direktiiveillä edistetään sisämarkkinoiden toimintaa, vahvistetaan korkeatasoinen suoja oikeudenhaltijoille, helpotetaan oikeuksien hankkimista ja luodaan kehys teosten ja muun suojatun aineiston hyödyntämiselle”. Direktiivin tarkoitusta laajemmat tekijänoikeuden rajoitukset eivät mitenkään vahvista tätä korkeatasoista suojaa, eikä oikeuksien hankinnan helpottamisella tarkoiteta ainakaan oikeuksien laintasoista pakkolunastusta.
Perusoikeuksien painotus vaikuttaa hallituksen esityksessä varsin tarkoitushakuiselta. Teosten käyttäjien perusoikeuksiin vedoten esityksessä luodaan kyllä uusia, direktiivin perustumattomia oikeudenhaltijoiden asemaa heikentäviä säännöksiä. Direktiivissä eri perusoikeuksien välille on löydetty hyvä tasapaino. Jostakin syystä Suomen esitysluonnoksessa on haluttu tästä tasapainosta poiketa.
Sanaston EU-vaikuttamisen tulokset nähtävissä hallituksen esitysluonnoksessa
Sanasto koordinoi ja toteutti direktiivin EU-valmistelun aikana 2017–2019 kaikkien Euroopan kirjallisuuden tekijöiden puolesta vaikuttamiskampanjan, jonka tarkoituksena oli estää korvausoikeuksien laaja laintasoinen siirto tekijöiltä kustantajille. Korvausoikeuksista säätäminen onnistuttiin direktiivissä muuttamaan jäsenvaltioiden harkinnan mukaan tehtäväksi. Osaksi tämän työn ansiosta kustantajien korvausoikeus ei aiheuta nyt käsillä olevassa hallituksen esitysluonnoksessa lainsäädäntötarpeita. Täten myös lainauskorvaukset säilyvät Suomessa vain tekijöille tarkoitettuina korvauksina, joita he eivät voi eläessään luovuttaa.
Koko kirjallisuuden ala voi olla tästä tyytyväinen ja ylpeä. EU:n lainvalmistelun yhteydessä saavutettu tulos osoittaa, että yhdessä voimme vaikuttaa asioihin ja saada muutosta aikaan.
Nyt tekijöiden yhteishenkeä ja taistelutahtoa tarvitaan jälleen. Tällä kertaa kotimaisen tekijänoikeuslain uudistamisen yhteydessä.
Lisätietoja:
Anne Salomaa
Toiminnanjohtaja
+358 50 366 6110
[email protected]
