Sanasto on olemassa, jotta kirjailijoiden ja kääntäjien tekijänoikeudet toteutuisivat mahdollisimman hyvin. Sanan arvo -juttusarjassa annamme kirjallisuuden tekijöiden kertoa, mitä tekijänoikeus ja tekijyys heille merkitsee. Maaliskuun jutussa mietteitään jakaa oppikirjailija Antti Kohi.
Mikä on kunta? Kuka hankkii koululounaalle lautasella höyryävän hernekeiton? Oppikirjailija ja Ressun lukion opettaja Antti Kohi pohtii työkseen, miten lapsia ja nuoria houkuteltaisiin historiallisten ja yhteiskunnallisten aiheiden pariin.
Tyytymättömyys aiemman oppimateriaalin pinnallisuuteen sai Kohin aikanaan lähtemään oppikirjailijan tielle. Kun täydennyskoulutuksista tuttu kollega pyysi mukaan kirjoitustyöhön, tulevan kirjailijan oli helppo suostua.
– Kaipasin selkeitä oppikirjoja, jotka eivät jäisi päälauseen toteavalle tasolle vaan pureutuisivat syvemmälle ilmiöihin. Pedagogina ajattelen, että kun asioista kerrotaan enemmän, ne on helpompi ymmärtää ja muistaa.
Oma äidinkielenopettajani tapasi sanoa, että tieto lähtee ja sivistys jää. Kaikki tekemäni oppikirjat tähtäävät siihen, että lapset ja nuoret saisivat taitoja tulevaa varten.
Opetussuunnitelma uudistuu vuonna 2021, minkä vuoksi Kohilla riittää uuden oppimateriaalin luomista ja vanhan korjausta. Oppikirjailijuus vie sudenosan vapaa-ajasta, mutta onneksi puurtaminen palkitsee tekijänsä.
– Oppikirjojen kirjoittaminen on elämäntapani – haastavaa ja hauskaa puuhaa, johon en ole kahdessakymmenessä vuodessakaan kyllästynyt.
Tieto lähtee, sivistys jää
Historia saa jatkuvasti uusia juonteita ja yhteiskunta muovautuu toisenlaiseksi. Oppikirjailijan haasteena on luoda sellaisia teoksia, jotka sekä tavoittaisivat aikansa että säilyisivät käyttökelpoisena useammalle ikäluokalle.
– Oma äidinkielenopettajani tapasi sanoa, että tieto lähtee ja sivistys jää. Kaikki tekemäni oppikirjat tähtäävät siihen, että lapset ja nuoret saisivat taitoja tulevaa varten.
Kaikille kouluasteille materiaalia luova Kohi pääsee miettimään aiheitaan niin alakoululaisen kuin lukiolaisenkin näkökulmasta. 2020-luvun lapset ja nuoret elävät sirpaletiedon kyllästämässä maailmassa, jossa esimerkiksi Wikipedian kaltaiset sivustot pursuavat yksityiskohtia historiasta ja yhteiskuntaopista.
– Koskaan aiemmin ei ole ollut yhtä suurta tarvetta oppikirjalle, joka jäsentää tietoa ja edistää syy-seuraussuhteiden ja kokonaisuuksien ymmärtämistä. Oppikirja on rokotus valeuutisia vastaan: se auttaa opiskelijaa ajattelemaan itsenäisesti ja ottamaan kantaa.
Tekijänoikeuksia kuuluu kunnioittaa
Vaikka opettajan työ tuo valtaosan Kohin leivästä, tuloja kertyy myös oppikirjoista saatavista tekijänoikeuspalkkioista. Luovan työn tekijä pitää tekijänoikeuksia tärkeinä ja antaa varoittavan esimerkin niiden laiminlyömisestä: joidenkin taloudellisista paineista kärsivien koulujen opettajat ovat valokuvanneet oppikirjoja ja välittäneet kuvat WhatsApissa opiskelijoilleen kokeisiin lukua varten.
– Ellei tekijänoikeuksia ole, pian ei ole oppikirjojen tekijöitäkään. Tekijänoikeuksia on syytä kunnioittaa.
Oppikirjojen kirjoittamiseen kätkeytyy Kohin mielestä aina yrittäjän riski – ja kilpailu kollegoiden kanssa. Suomessa oppikirjailijat identifioituvat yhteen kolmesta suuresta kustantajasta, joiden leivissä tekijät ahertavat kirjasarjasta toiseen.
– Jos oppimateriaali on hyvä, se menestyy. Kirittäjiä riittää, mikä pakottaa panostamaan materiaalin laatuun ja ajantasaisuuteen.
Yli neljäsosa saa käsiinsä Kohin oppikirjan
Oppikirjojen voima versoo yhdessä tekemisestä: Kirjailijat miettivät yhdessä kustannustoimittajien kanssa esimerkiksi sitä, millainen kuvitus tukisi kulloistakin pedagogista viestiä parhaiten. Olennaista on myös keskustelu muiden oppikirjailijoiden kanssa.
–Missään muussa työssä ei pääse taistelemaan 4–5 kollegan kanssa materiaalien sanamuodoista ja tulkinnoista. Lopullisessa oppikirjassa se, mitä sanotaan, sanotaan kunnolla.
Oppikirjamme tavoittavat enemmän kuin puolet suomalaisista lukiolaisista eli yli neljäsosan joka ikäluokasta. Se jos mikä innostaa huolelliseen työhön.
Arvokkaita ovat myös oppikirjojen asiantuntijoiden – lasten ja nuorten – ajatukset. Opiskelijat tietävät kertoa, millainen historiankirja vaikuttaa 1980-lukulaiselta ja millainen taas koukuttaa pysähtymään aiheiden äärelle.
Kouluista kuultu positiivinen palaute antaa voimaa kirjoittamiseen ja muistuttaa työn merkityksellisyydestä. Tekstit, tehtävät ja kuvat vaikuttavat omalta osaltaan siihen, mitä opiskelijat ajattelevat esimerkiksi talvisodasta. Iso vastuu sekä viehättää että pelottaa tekijää.
– Oppikirjamme tavoittavat enemmän kuin puolet suomalaisista lukiolaisista eli yli neljäsosan joka ikäluokasta. Se jos mikä innostaa huolelliseen työhön.
Teksti: Venla Valtanen
