Sanasto on olemassa, jotta kirjailijoiden ja kääntäjien tekijänoikeudet toteutuisivat mahdollisimman hyvin. Sanan arvo -juttusarjassa annamme kirjallisuuden tekijöiden kertoa, mitä tekijänoikeus ja tekijyys heille merkitsee. Tällä kertaa ajatuksistaan kertoo taiteilija Niillas Holmberg.
– Sopiiko, että lisään puita samalla, kun vastaan, kysyy Utsjoella asuva kirjailija Niillas Holmberg etähaastattelussa. Kotiseudullaan Saamenmaalla viihtyvälle Holmbergille kirjoitustyö sopii loistavasti, sillä se mahdollistaa yhdessä paikassa pysyttelyn.
Aamuisin taiteilija asettuu sorvin ääreen siinä missä muutkin työtä tekevät ihmiset. Toisinaan hän kirjoittaa iltaan asti, toisinaan jatkaa luomista vielä yön hämärissä.
– Koronapandemia ei ole haitannut tekemistäni vaan ennemminkin tuonut lisää työrauhaa. Kirjoittaminen onnistuu parhaiten, kun matkustan mahdollisimman vähän.
Joskus on käynyt toisinkin. Kun 16-vuotiaan Holmbergin tie vei pohjoisesta Tampereelle ilmaisutaidon lukioon, järisyttävältä tuntuva elämänmuutos kirvoitti tekstejä, joista syntyi taiteilijan ensimmäinen runokokoelma Dego livččen oaidnán iežan (2009).
– Kun lähdin kauas kotoa, koti alkoi puhua minulle. Koin tarvetta äidinkieleni läheisyyteen ja käyttöön.
Itseilmaisua ja maailmaan vaikuttamista
Kirjoittaminen on aina ollut Holmbergille luontainen itseilmaisun ja maailmaan vaikuttamisen tapa, ja tänä vuonna julkaistiin taiteilijan ensimmäisen proosateos Halla Helle (2021). Romaanin luomisessa antoisimmalta tuntui erilaisten maailmankatsomusten välillä sukkulointi: mielipiteiden, arvojen ja poliittisten suuntausten sekoittuminen mikrokosmisesti prosaistin sisällä.
Vaativinta kirjoittamisessa on Holmbergin mielestä lukijoiden arviointi.
– Mitä lukija kykenee vastaanottamaan? Mikä saa hänen sielunsa liikkeelle? Kuinka paljon tekstissä tulee toistaa asioita? Nämä kysymykset haastavat kirjoittajaa.
Saamelaisessa kulttuurissa tekijänoikeudet kuuluvat hyviin tapoihin. Lupaa teoksen käyttöön kysytään, sillä se on inhimillistä tekijää kohtaan.
Kirjailijan tuotanto kutoutuu sekä pohjoissaameksi että suomeksi kirjoitetuista teoksista. Saameksi kirjoittaessaan Holmberg tiedostaa lukijoidensa tuntevan tiettyjä kulttuurisia seikkoja; suomeksi luodessaan hän voi paitsi kommunikoida valtaväestön kanssa myös tarjota taidetta niille saamelaisille, jotka eivät ole saaneet saamen kieltä kotoaan perinnöksi.
– Koen velvollisuudekseni käsitellä alkuperäiskansaamme koskevia asioita, esimerkiksi mahdollisuuksia ylläpitää suhdettamme luontoon ja sukumaihin. Se, että oma kulttuurinen elinvoimaisuus on veitsenterällä, kirjoituttaa teoksesta toiseen.
Tekijänoikeudet hyvinä tapoina
Tekijänoikeuksissa on taiteilijan mielestä kyse ennen kaikkea sitä, että asiat sujuvat oikein: esimerkiksi lyyrikon kuuluu saada korvauksensa, jos hänen runojaan painetaan tai lausutaan julkisesti. Perinteisen saamelaisen tavan mukaan teoksen käyttöön ei riitä vain juridinen luovutus, vaan lupaa on kohteliasta kysyä henkilökohtaisesti taiteellisen teoksen omistajalta – esimerkiksi joiusta puhuttaessa siltä, jolle joiku on omistettu.
– Saamelaisessa kulttuurissa tekijänoikeudet kuuluvat hyviin tapoihin. Lupaa teoksen käyttöön kysytään, sillä se on inhimillistä tekijää kohtaan.
Merkittävin tulonlähde ovat apurahat, mutta myös esiintymispalkkiot ja kirjamyynti tuovat taiteilijalle lompakon täytettä. Osa Holmbergin ansioista karttuu Sanaston ja Teoston maksamista tekijänoikeuspalkkioista.
– Sanasto merkitsee minulle sitä, että on olemassa taho, joka valvoo, ettei taiteeni ole maailmalla vapaana riistana ja että tekijät saavat korvauksensa.
Taidetta ilman rajoja
Runous, proosa, esseistiikka, näytelmäkirjallisuus… Holmberg luovii sujuvasti useiden kirjallisuuden lajien parissa – ja tahtoo toimia niin vastaisuudessakin. Juuri nyt taiteilija työstää elokuvaohjaaja Katja Gauriloffin kanssa koltansaamelaisen naisen elämästä kertovan Je’vida-fiktioelokuvan käsikirjoitusta.
Taiteilijuus on minullekin ennen kaikkea tapa olla maailmassa. Koen, että kaikessa nähdyssä ja kuullussa on jonkin uuden siemen.
– Haluan elää kokonaisvaltaista elämää ja tehdä taidetta ilman rajoja. Saamelaisuuteen ei kuulu länsimaista erikoistumisen ja erittelyn traditiota, vaan monet taiteilijoistamme tekevät esimerkiksi runoja, musiikkia ja perinteisiä käsitöitä.
Saamelainen tekijäkäsitys poikkeaa Holmbergin mielestä länsimaisesta taiteilija-ajatuksesta: saamen kielet ovat verbivoittoisia kieliä, mikä kuvastaa luovan prosessin merkitystä lopputuloksen sijaan.
– Taiteilijuus on minullekin ennen kaikkea tapa olla maailmassa. Koen, että kaikessa nähdyssä ja kuullussa on jonkin uuden siemen.
Teksti: Venla Valtanen
