Sanasto on olemassa, jotta kirjailijoiden ja kääntäjien tekijänoikeudet toteutuisivat mahdollisimman hyvin. Sanan arvo -juttusarjassa annamme kirjallisuuden tekijöiden kertoa, mitä tekijänoikeus ja tekijyys heille merkitsee. Nyt näkemyksistään kertoo kääntäjä David Hackston.
Oletko harkinnut kääntämistä? Voisit olla hyvä siinä. Nuori David Hackston opiskeli lontoolaisessa yliopistossa pohjoismaisia kieliä ja sai opettajaltaan siinä hetkessä joutavalta vaikuttavan uraehdotuksen.
– Opettajani Hannele Branchin kommentti istutti jonkinlaisen siemenen, joka nyt 25 vuotta myöhemmin tuntuu hyvin merkitykselliseltä.
Vaihto-opiskelu Åbo Akademissa saattoi Hackstonin suomen kielen äärelle, ja muista Pohjolan kielistä poikkeava puheenparsi vei opiskelijan sydämen. Suomen kielen opintojen jälkeen alun perin Skotlannista kotoisin oleva Hackston päätyi kirjallisuuden vientikeskus FILIn harjoittelijaksi ja sai käännettäväkseen ensimmäisiä pätkiä suomenkielisistä teoksista.
Jos me emme käytä suomea, ei sitä kukaan muukaan käytä. Tiede tai taidekaan eivät synny suomeksi itsestään.
Nykyään suomenkielisellä kirjallisuudella riittää sen verran kysyntää, että Hackstonilla on usein varaa valita häntä eniten kiinnostavat teokset. Avarakatseinen ammattilainen pitää monista genreistä fantasiasta dekkareihin, ja tähän mennessä hän on englannintanut muun muassa Laura Lindstedtin, Katja Ketun ja Antti Tuomaisen tuotantoa.
– On etuoikeus saada työskennellä hyvien kirjojen ja mukavien kirjailijoiden parissa. Olen kiitollinen jokaisesta työtarjouksesta, sillä kymmenen vuotta sitten käännettävää ei ollut yhtä paljon.
Kaksikymmentä vuotta maailmojen avaamista
Jokainen kieli antaa käyttäjälleen avaimet yhteen tai useampaan kulttuuriin, ja esimerkiksi englanti tarjoaa suomeen verrattuna tuiki toisenlaisen tavan katsoa maailmaa. Viime keväänä Hackston englanninsi Petra Rautiaisen Tuhkaan piirretty maa -romaanin, jonka tapahtumat piirtyvät vasten suomalaisten tuntemaa Lapin sotaa.
– Käännösten kautta meille tutut historialliset ja kulttuuriset ilmiöt avautuvat eri maissa asuville lukijoille. Tavoitteenani on kääntää niin, että lukija ymmärtäisi paitsi teoksen sanat myös niiden kontekstin. Lisään joitakin sanoja tienviitaksi, mutten riko alkuperäisteoksen poljentoa.
Kahdessakymmenessä vuodessa Hackston on harjaantunut siirtämään sanoja ja ajatuksia kielestä toiseen. Ilmaisu on tarkentunut ja työ nopeutunut, mistä kääntäjä iloitsee.
Erityisen lähellä Hackstonin sydäntä hänen kääntämistään kirjoista ovat Pajtim Statovcin romaanit. Kirjailijan ja kääntäjän työ sai kiitosta National Book Awards -gaalassa, jossa Tiranan sydän -teos oli ehdolla Yhdysvaltain tärkeimmän kirjallisuuspalkinnon saajaksi.
– Saimme kuulla päässeemme viiden finalistin joukkoon pari viikkoa etukäteen. En ikinä unohda sitä hetkeä, kun lopulta istuimme gaalassa lähellä Wall Streetiä ja TV-kamerat kävivät kaikissa pöydissä.
Lingonberrylatte uhkaa suomen kieltä
Joulun tienoilla kääntäjätaiturin äiti alkoi opiskella suomen kieltä Duolingossa. Äidin tarkat kysymykset saivat kielioppiorientoituneen tekijän jälleen muistamaan, miksi hän aikanaan viehättyi kielestä: suomessa on runsaasti sääntöjä mutta niukasti poikkeuksia, ja juuri kielen monimutkaisuus innostaa Hackstonia.
– En halua olla se brittituristi, joka edellyttää kaikilta muilta oman äidinkielensä osaamista. Vaikka olen nähnyt suomea oppiakseni ison vaivan, on kielen opiskelu ollut puhdasta nautintoa.
Toisinaan kirjallisuusagentit sanovat, että ellet käännä ehdoillamme, joku muu kääntää. On erittäin tärkeää, että kääntäjät pitävät yhdessä kiinni tekijänoikeuksistaan.
Kääntäjää harmittaa, kuinka aggressiivisesti englantia runnotaan suomen paikalle yhteiskunnassa. Taannoin hän tilasi helsinkiläisen kahvilan listalta lingonberrylatte-nimisen juoman. Vaikka sekä Hackston että tarjoilija puhuivat suomea, oikean juoman täsmentäminen tuotti tarjoilijalle haasteita. Jälkikäteen kääntäjä mietti suomen kielen asemaa ja sitä, miksei kahvila ollut nimennyt juomaansa puolukkalatteksi.
– Jos me emme käytä suomea, ei sitä kukaan muukaan käytä. Tiede tai taidekaan eivät synny suomeksi itsestään.
Kääntäjää kantavat tekijänoikeudet
Freelance-kääntäjänä Hackston saa valtaosan leivästään käännöspalkkioista. Käännössopimuksia tehdessään tekijän täytyy olla tarkkana, jotta luova työ palkitaan asiaankuuluvalla tavalla.
Kirjallisuus nähdään tekijän mukaan kulttuurikentällä joskus taiteen sijaan ennen kaikkea bisneksenä: jotkut kirjallisuusagentit haluavat ostaa tekijänoikeudet iankaikkisesti itselleen tai kertovat, ettei heillä ole ”tapana” maksaa rojalteja kääntäjille.
– Toisinaan kirjallisuusagentit sanovat, että ellet käännä ehdoillamme, joku muu kääntää. On erittäin tärkeää, että kääntäjät pitävät yhdessä kiinni tekijänoikeuksistaan.
Nykyään yhä useamman suomalaisen kirjailijan teosten vientiä siivittää kirjallisuusagentti, mitä Hackston kiittelee. Kirjailijan, kääntäjän, kustantamon ja kirjallisuusagentin yhteistyö mahdollistaa sen, että suomalaisen kirjallisuuden helmet voivat loistaa maailmankartalla mahdollisimman kirkkaina.
– Kirjallisuusviennissä riittää aina parannettavaa ja kehitettävää, mutta onneksi kaikki osapuolet puhaltavat samaan hiileen. Kääntäjä on yksi merkittävä ratas isossa kokonaisuudessa: kirjailija kirjoittaa mitä haluaa ja minä välitän sen.
Teksti: Venla Valtanen
