Tämä on historiallinen vuosi: Suomessa aletaan vihdoin maksaa lainauskorvausta samalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa, ja korvausta kertyy myös korkeakoulukirjastojen lainoista. Mikä on lainauskorvauksen tausta ja miten lainauskorvaus nousi?
Lainauskorvausta maksetaan tekijälle – kirjailijalle, kääntäjälle, kuvittajalle, musiikin tekijälle – hänen teostensa lainaamisesta yleisistä kirjastoista ja vuoden 2017 alusta alkaen myös korkeakoulukirjastoista. Lainauskorvaus on tekijänoikeudellinen korvaus teosten käyttämisestä ja siitä tekijälle aiheutuvasta tulonmenetyksestä.
Lainauskorvaus perustuu tekijänoikeuslakiin ja Euroopan Unionin vuonna 1992 antamaan vuokraus- ja lainausdirektiiviin. Direktiivi edellyttää, että tekijällä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen teostensa lainaamisesta tai oikeus kieltää teostensa lainaaminen. Suomessa lainauskorvausta on maksettu vuodesta 2007 alkaen. Muissa Pohjoismaissa korvauksia alettiin maksaa jo 1900-luvun puolivälissä.
Lainauskorvaukset paitsiossa
Vuonna 1995 Suomen liittyessä Euroopan Unioniin tekijänoikeuslakiin kirjattiin, että teoksen tekijällä on oikeus korvaukseen teoksensa lainaamisesta. Yleiset kirjastot sekä opetus- ja tutkimuskirjastot eli kaikki merkittävä lainaustoiminta asetettiin kuitenkin poikkeuksen piiriin eikä lainauskorvauksia alettu Suomessa maksaa.
Vuonna 2004 Suomi sai Euroopan komissiolta virallisen huomautuksen lainauskorvausjärjestelmän puuttumisesta, ja komissio uhkasi haastaa Suomen Euroopan unionin tuomioistuimeen. Huomautuksen seurauksena vuonna 2006 yleiset kirjastot poistettiin poikkeuksen piiristä ja lainauskorvausten suorittamiseksi varattiin pieni määräraha valtion vuoden 2007 budjettiin. Opetus- ja tutkimuskirjastot jätettiin edelleen korvauksen ulkopuolelle. Jo tällöin eduskunta kuitenkin edellytti, että valtion talousarviossa osoitetaan lisämääräraha, jolla voidaan mahdollistaa myös opetus- ja tutkimuskirjastojen ottaminen lainauskorvausjärjestelmän piiriin.
Loppuvuodesta 2008 opetus- ja kulttuuriministeriö teki päätöksen lainauskorvausten maksamisesta vastaavista järjestöistä. Tämän päätöksen perusteella Teosto suorittaa lainauskorvaukset musiikin tekijöille, Kopiosto kirjallisuuden kuvittajille ja Sanasto tekstin tekijöille. Sanastossa vuodet 2009 ja 2010 kuluivat lainauskorvausten maksamista valmisteleviin toimenpiteisiin. Ensimmäinen lainauskorvaustilitys tekijöille toteutettiin maaliskuussa 2010.
Vaikuttamistyön käynnistäminen
Vuonna 2011 Sanastossa laadittiin kattava oikeudellinen selvitys lainauskorvauksiin liittyen. Sen myötä päätettiin käynnistää määrätietoinen vaikuttamistyö lainauskorvauksia koskevien epäkohtien korjaamiseksi. Sanaston vaikuttamistyön tavoitteena oli nostaa lainauskorvausmääräraha välittömästi pohjoismaiselle tasolle sekä tuoda korkeakoulukirjastot mukaan lainauskorvauksen piiriin.
Vaikuttamistyölle laadittiin kirjaelää.fi-kampanjasivut, joilla seurattiin työn etenemistä, ja työn toteuttamiseen varattiin huomattavan paljon resursseja Sanaston toimiston henkilökunnan työajasta. Alusta asti pidettiin myös tärkeänä, että kirjallisuuden tekijät ovat itse tiiviisti mukana kampanjan toteuttamisessa. Lisäksi kampanjalla on ollut alusta asti laaja joukko tukijoita, kuten esimerkiksi European Writers’ Council, Suomen kirjastoseura ja Suomen Kustannusyhdistys.
Syksyllä 2012 Sanasto laati avoimen kirjeen muodossa vetoomuksen Suomen hallitukselle lainauskorvausmäärärahojen korottamiseksi. Vetoomukseen kerättiin lyhyessä ajassa yli 5 300 allekirjoitusta, ja se luovutettiin kulttuuriministeri Paavo Arhinmäelle loppuvuodesta 2012.
Vaikuttamistyötä tehtiin alusta asti päättäväisesti: Sanaston toiminnanjohtaja Anne Salomaa ja viestintäpäällikkö Anna Storm tapasivat yhdessä kirjallisuuden tekijöiden kanssa henkilökohtaisesti noin puolet eduskunnan kansanedustajista. Kaikki kansanedustajat yli puoluerajojen pitivät lainauskorvausasiaa tärkeänä: Pohjoismainen vertailutaulukko havainnollisti lainauskorvausten epäkohdat selkeästi. Ensimmäisten vuosien aikana Kirja elää -kampanja etenikin lähinnä eduskunnan vuosittain tekemien ja seuraavan vuoden talousarvioon siirtyvien tasokorotusten turvin.
Vaikuttamistyön aikana kansanedustajat ovat jättäneet lainauskorvauksiin liittyen kymmeniä kirjallisia kysymyksiä. Kirjallisten kysymysten lisäksi sivistysvaliokunta, valtiovarainvaliokunta ja tulevaisuusvaliokunta edellyttivät mietintöjensä kirjauksissa lainauskorvauksiin liittyvien epäkohtien korjaamista. Vuonna 2012 eduskunnan valtiovarainvaliokunta päätti korottaa lainauskorvausmäärärahaa hallituksen esittämästä 3,3, miljoonasta eurosta 3 625 000 euroon.
Valiokunta piti mietinnössään (VaVM 26/2012) välttämättömänä korottaa lainauskorvausta, ja siinä myös todettiin, että lainauskorvausmäärärahat ovat olleet koko olemassaoloaikansa riittämättömällä tasolla ja että järjestelmä kohtelee teoslajeja eriarvoisesti. Sivistysvaliokunta kiinnitti asiaan uudestaan huomiota käsitellessään vuoden 2013 talousarviota ja piti lausunnossaan tärkeänä turvata tekijöille kohtuullinen korvaus.
Vihdoinkin pohjoismaiselle tasolle
Vuonna 2014 saavutettiin ensimmäinen isompi läpimurto, kun vuoden 2015 talousarvion käsittelyn yhteydessä lainauskorvauksiin valtion budjetissa varattu määräraha päätettiin kaksinkertaistaa. Samana syksynä kulttuuriministeri Pia Viitanen nimitti lainauskorvauksiin liittyvien epäkohtien korjaamista pohtimaan parlamentaarisen työryhmän, jossa oli edustaja jokaisesta eduskuntapuolueesta.
Parlamentaarinen työryhmä antoi vuoden 2015 alussa kaikkien eduskuntapuolueiden yhteisen julkilausuman, jossa vaadittiin lainauskorvauksen tason nostamista pohjoismaiselle tasolle ja tutkimus- ja opetustoimintaa palvelevien kirjastojen mukaan ottamista korvauksen piiriin mahdollisimman pian. Sanastoa työryhmässä edustivat puheenjohtaja Virpi Hämeen-Anttila ja toiminnanjohtaja Anne Salomaa.
Loppuvuodesta 2015 uusi eduskunta hyväksyi seuraavan lausuman valtiovarainvaliokunnan ehdotuksesta: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin suojattujen teosten tekijöille maksettavan lainauskorvauksen nostamiseksi muiden Pohjoismaiden tasolle Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna 2017, ja että hallitus ottaa määrärahatarpeen huomioon keväällä 2016 laadittavassa julkisen talouden suunnitelmassa. Myös opetus- ja tutkimuskirjastoista tapahtuva lainaaminen tulee saattaa korvausjärjestelmän piiriin.” (EK 28/2015)
Hallitus antoi pitkään odotetun tekijänoikeuslain muutosesityksen eduskunnalle kesäkuussa 2016. Muutosesityksessä ehdotettiin, että ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kirjastoista tapahtuva lainaaminen otetaan lainauskorvauksen piiriin.
Joulukuussa 2016 eduskunta hyväksyi viisi vuotta Sanaston kampanjan myötä esillä olleet ehdotukset: vuodelle 2017 osoitettu lainauskorvaus nousi 14,2 miljoonaan euroon (15,6 miljoonaa euroa arvonlisäveron kanssa). Ensimmäinen tammikuuta 2017 alkaen lainauskorvausta maksetaan myös korkeakoulukirjastoista tehdyistä lainoista.
Teksti on julkaistu myös Sanaston vuoden 2016 vuosikertomuksessa.
