Arvostavatko suomalaiset poliitikot kulttuuriministerin salkkua? Onko houkuttelevin ministerin tehtävä sellainen, jonka mukana tulee mahdollisimman suuri budjetti? Kulttuuriministerin salkun vetävyydestä ja painoarvosta sekä kulttuuriministerin vaikutusmahdollisuuksista keskusteltiin entisten kulttuuriministereiden kesken Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa.
Kulttuuriministerin salkku on perinteisesti kiertänyt herkästi. Kahden edellisen hallituksen aikana kulttuuriministerin tehtävää on hoitanut yhteensä kuusi eri kansanedustajaa. Lisäksi kulttuuriministerin salkku on lähes 20 vuoden ajan ollut yhdistelmäsalkku, eli ministerin vastuualueella on ollut kulttuurin lisäksi jotain muutakin.
Kulttuuriministerin tehtävän houkuttelevuudesta Helsingin Kirjamessuilla keskustelivat menneiden vuosien kulttuuriministerit Helsingin kaupungin apulaispormestari Paavo Arhinmäki (vas.), sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) sekä kansanedustaja Hanna Kosonen (kesk.). Keskustelua veti politiikan toimittaja Robert Sundman.
Kaikki keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että päättäjien tulisi olla kulttuuriministerin tehtävässä pidempään. Kuten politiikan muillakin osa-alueilla, myös kulttuurissa on oma vuosikellonsa, jonka opettelu vie oman aikansa. Hanna Kosonen myönsi olleensa itsekin ”pätkäministeri” ja totesi, etteivät tällaiset pätkätehtävät ole kovin hyvää politiikan tekoa. Kulttuuriministerin tehtävä on kuitenkin jäänyt Kososelle mieleen myönteisenä kokemuksena.
”Se oli mulle ihan unelma-ammatti, enkä sen parempaa työtä ole itselleni keksinyt”, kuvaili Kosonen, joka toimi tiede- ja kulttuuriministerinä Marinin hallituksessa vuosina 2019–2020.
Ministerin työpöydälle voi tulla myös uudistuksia, jotka jatkuvat yli ministerikausien. Sekä Paavo Arhinmäki että Sanni Grahn-Laasonen nostivat puheenvuoroissaan esiin valtionosuusuudistuksen, eli VOS-uudistuksen, jota tehtiin kolmen eri hallituksen kulttuuriministerin aikana. Pitkä työ kuitenkin kannatti, sillä Arhinmäen mielestä VOS-uudistuksesta tuli lopulta hyvä. Grahn-Laasonen toivoo, että nyt valmistelussa oleva kulttuuripoliittinen selonteko toisi kulttuuripolitiikalle pidempiaikaisia suuntaviivoja, jotka kantaisivat yli hallituskausien.
Entäpä salkun laajuus? Grahn-Laasosen yhdistelmäsalkku kattoi aikanaan niin opetuksen, tieteen, taiteen, kulttuurin, urheilun kuin nuorison – jotain sen mittavuudesta kertoo, että Ruotsissa vastaavaa pestiä hoiti samaan aikaan 4–5 kollegaa. Grahn-Laasonen toimi opetus- ja kulttuuriministerinä Sipilän hallituksessa vuosina 2015–2017. Hän näkee yhdistelmäsalkussa kuitenkin positiivista puolia.
”Kulttuuripolitiikka usein mielletään kapeasti, mutta jos miettii kulttuurin edellytyksiä ja koko kulttuurin laajuutta, aivan absoluuttisen tärkeää on meidän kulttuurialan koulutus. Se lähtee jo siitä, että lapsille luetaan ja meillä on varhaiskasvatuksessa vahva painotus kulttuuriin”, Grahn-Laasonen sanoo.
Kansanedustaja Hanna Kosonen (kesk.) kertoi, että kulttuuriministerin tehtävä oli hänelle unelma-ammatti.
Ratkaiseeko raha?
Suomessa kulttuurin osuus valtion budjetista on alle prosentin. Toimittaja Robert Sundman kysyi keskustelijoilta, mikä merkitys rahalla politiikassa on ja mihin ministerin valta perustuu.
Kataisen hallituksessa vuosina 2011–2014 kulttuuri- ja urheiluministerinä toiminut Arhinmäki paljasti, että hänen halunsa saada juuri kulttuuriministerin salkku herätti tuolloin poliittisissa piireissä ihmetystä. ”Kulttuuriministerin vaikutukset ovat pitkäjänteisiä. Siltoja ja teitä rakennetaan ja puretaan, mutta kulttuuri ja taide säilyy”, Arhinmäki perustelee valintaansa.
Kosonen muistutti, että vaikka kulttuuribudjetin osalta puhutaan pienistä summista, niiden merkitys voi olla huomattava. Budjetti vaikuttaa esimerkiksi siihen, mitä kulttuuripalveluja eri puolilla Suomea on saatavilla. Kosonen esitti keskustelussa huolensa hallituksen kulttuuriin kohdistamista leikkauksista, jotka hänen mukaansa tulevat näkymään kulttuurilaitosten alasajona.
Arhinmäen mukaan kulttuurille ei koskaan ole luvassa parempia taloudellisia aikoja: ”Aina sanotaan, että taiteeseen ja kulttuuriin on sitten rahaa, kun kaikki muu on hoidettu, mutta sehän on aivan ydin. Jos kulttuuria ei ole, ei meillä ole kansakuntaa eikä elämän edellytyksiä.”
Keskustelussa istuvaa hallitusta edustanut Grahn-Laasonen on toiveikas sen suhteen, että kuluvan hallituskauden aikana vauhtia saisivat luovien alojen kasvumahdollisuuksien ymmärtäminen sekä kansainvälistyminen ja vienti.
Kulttuuripoliittinen selonteko tuo kulttuurikeskustelun myös eduskuntaan. Sanni Grahn-Laasosella (kok.) ja Paavo Arhinmäellä oli eriäviä näkemyksiä sen suhteen, ovatko kaikki eduskuntapuolueet kulttuurimyönteisiä.
Kulttuuripoliittinen selonteko voi olla pitkäaikainen työkalu tai kuollut kirjain
Suomessa on tällä hetkellä valmistelussa kulttuuripoliittinen selonteko, jonka tavoitteena on asettaa kulttuurialalle pitkän aikavälin strategia ja yhteinen linja kulttuuripoliittisiin päätöksiin. Robert Sundman kysyi keskustelijoilta, millainen rooli tällaisilla selonteoilla on politiikassa. Mitä selonteon avulla voidaan parhaimmillaan saavuttaa vai onko uhkana, että lopputuloksena on kuollut kirjain?
Kososen mielestä selonteon tekeminen on tärkeää, mutta samalla se on ristiriidassa sen suhteen, millaisia leikkauksia kulttuuriin juuri nyt kohdistetaan. Kosonen muistutti myös, että isompia leikkauksia kulttuuriin on luvassa vuosina 2026–2027. ”Näen hyvänä tämän, että hallitus on tehnyt selonteon ja toivoisin, että hallitus olisi toimillaan menossa niitä tavoitteita kohti.”
Selonteko tuo kulttuuripoliittisen keskustelun eduskuntaan, mitä Arhinmäki piti hyvänä asiana, sillä juuri kulttuuripoliittisen keskustelun puute on Arhinmäen mielestä yksi suomalaisen kulttuuripolitiikan ongelma. Eduskunnassa käytävä keskustelu rajoittuu hyvin pitkälti budjettilakeihin, joita kulttuurin puolella on aika vähän. Arhinmäki kuitenkin tunnistaa vaaran sen suhteen, että selonteon merkitys jää vähäiseksi. Hän nosti esiin vuonna 2018 valmistuneen liikuntapoliittisen selonteon, jonka päälle hänen mukaansa ”pöly on jo hieman laskeutunut”. Arhinmäki myötäili Kososen näkemyksiä siitä, että selonteko ja hallituksen kulttuuriin kohdistamat leikkaukset ovat keskenään ristiriidassa. ”Jos me emme näitä kulttuurin leikkauksia pysty pysäyttämään, se jää todella tyhjäksi selonteoksi.”
Grahn-Laasonen näkee, että kulttuuripoliittinen selonteko tuo mahdollisuuden sille, että eduskunnassa on laajempaa ja parlamentaarisempaa keskustelua kulttuurin tulevaisuudesta. Grahn-Laasonen toivoi, että selonteko voisi kantaa pitkälle tulevaisuuteen ja voisi antaa näkymiä paremmasta myös kulttuurin rahoituksen suhteen. ”Tätä keskustelua eduskunnassa seuranneena näen, että kaikki puolueet jakavat sen tilannekuvan ja tahtotilan, että kulttuurin rahoitusta pitkällä tähtäimellä turvataan”, Grahn-Laasonen sanoo.
”Kulttuuriministerin mahdollisuudet vaikuttaa” oli osa Helsingin Kirjamessujen 2024 ohjelmaa. Ohjelman järjesti Sanasto. Keskustelu on katsottavissa Messukeskuksen nettisivujen kautta vuoden 2024 loppuun saakka.
Kuvassa keskustelijat Paavo Arhinmäki, Sanni Grahn-Laasonen, Hanna Kosonen ja haastattelija Robert Sundman.
