Kuntavaaleissa päätetään kehityssuunnat sadoille alueiden asukkaiden arkeen vaikuttaville asioille, myös kulttuurin ja perusopetuksen osalta. Sanasto kampanjoi lukemisen ja lukevan elämäntavan puolesta, sillä lukutaidonkin perusteista tehdään päätökset kuntatasolla.
Kuvittele kunta tai kaupunki, jossa on runsas kulttuurielämä – sellainen, jonka kahviloissa soi livemusiikki ja puistoissa luetaan kirjoja, ja jossa paikallisten taiteilijoiden teokset saavat paikkansa gallerioissa ja kaduilla. Kuvittele, kuinka ihmiset kokoontuvat teatteriin kokemaan uusia tarinoita ja harrastamaan kirjastoihin ja kuinka museoissa herätetään lapsissa uteliaisuus sekä menneeseen että tulevaan. Kuvittele kunta, jossa paikalliset kulttuurifestivaalit ovat asukkaille vuoden parhaat tapahtumat.
Kulttuuria ei perinteisesti pidetä kovin suurena vaalivalttina, mutta kulttuuri tekee kunnasta elämää sykkivän, omaleimaisen ja vetovoimaisen – paikan, jossa halutaan elää, vierailla ja tehdä työtä. Monet kaupungit ja kylät tunnetaan jo nyt juuri festivaaleistaan tai taiteestaan. On myös yleisesti tiedossa, että runsas kulttuuritarjonta ja kattavat julkiset kulttuuri- ja kirjastopalvelut kasvattavat kuntien pitovoimaa. Kulttuuri voisi olla kauan kaivattu valttikortti muuttotappiosta ja yrityskadosta kärsiville kunnille!
Kunnissa tehdyistä kyselyistä selviää, että vuodesta toiseen kirjastot ovat kuntapalveluiden kärkihittejä. Kirjasto on myös kaikista käytetyin kulttuuripalvelu: jos käyt vuodessa ainakin kerran yleisessä kirjastossa, kuulut enemmistöön! Tilastollisesti niin tekee kaksi kolmasosaa suomalaisista. Kirjastokorttiaan käytti vuonna 2023 yhteensä 1,8 miljoonaa suomalaista. Fyysisiä lainoja yleisistä kirjastoista tehtiin yhteensä noin 83 miljoonaa, painettuja kirjoja näistä oli 71,5 miljoonaa. Vuoden 2024 lainaustilastoja odotellaan vielä, mutta ainakin Helsingin kaupunginkirjastot ovat ilmoittaneet, että viime vuonna niissä tehtiin kävijäennätys.
Yleiset kirjastot tuovat kirjallisuuden kaikkien ulottuville: Ne edistävät tasavertaisuutta ja lukuintoa. Parhaimmillaan kirjastot toimivat sekä kuntalaisten olohuoneina että e-palveluina taskussa, ja kirjastojen uusiutuva ja elävä teoskokoelma houkuttelee yhä uusia sukupolvia lukevan elämäntavan pariin.
Tai niin sen pitäisi mennä: jotta teosvalikoima pysyisi kiinnostavana, kuntapäättäjien täytyy kirjaston tilojen ja henkilökunnan lisäksi varata riittävät määrärahat myös kirjastojen aineistohankintoihin.
Kunnissa tehdyistä kyselyistä selviää, että vuodesta toiseen kirjastot ovat kuntapalveluiden kärkihittejä.
Yleisten kirjastojen tilastojen mukaan vuonna 2023 kaikista toimintakuluista vain noin seitsemän prosenttia käytettiin painettujen kirjojen hankintoihin, kaikkien e-aineistohankintojen osuus oli yhden prosentin luokkaa. Myös kirjastojen kyky suoriutua kaikista lakisääteisistä tehtävistään vaihtelee alueellisesti paljon, ja joillakin alueilla kirjastopalveluista saattaa vastata vieraileva kirjastoauto. Nämä ovat asioita, joihin kuntapäättäjät voivat vaikuttaa.
Kaikkien lukijoiden onneksi kirjastopalvelut löytyvät kuitenkin jokaisesta suomalaisesta kunnasta, sillä niiden järjestäminen kuuluu kunnan lakisääteisiin tehtäviin.
Lukutaito on kansalaistaito
Kunnat elävät ihmisistä, joita tietyllä määritetyllä alueella asuu. Millaisia nämä ihmiset ovat? Mitä he arvostavat? Mitä he kaipaavat ja mitä he tarvitsevat? Yksi kaikkia yhdistävä ja kaikille tarpeen oleva taito on hyvä lukutaito. Se on ajattelu- ja kirjoitustaitojemme perusta, joka toimii suojana informaatiovaikuttamista ja yhteiskunnan jakautumista vastaan. Ilman sitä oppiminen takkua, ja osallisuus jää heikoksi.
Nykyisessä moniselitteisessä ja tekoälyn värittämässä ajassa lukutaito on välttämätön kansalaistaito. Se antaa navigointivalmiudet informaatiotulvan ja valefaktojen virrassa luovimiseen.
Kansallisen Lukutaitostrategian vision mukaan Suomesta toivotaan maailman monilukutaitoisinta maata vuoteen 2030 mennessä: monilukutaidolla tarkoitetaan kykyä kirjoittaa, lukea ja ymmärtää erilaisia tekstejä erilaisissa tilanteissa. Suunnitelmallisesti ja moniammatillisesti toteutettava lukutaitoyhteistyö on jokaisen kunnan etu, sillä heikko lukutaito on yhä useammin este aikuisten työllistymiselle Suomessa.
Hyvä lukutaito ei ole jokin staattisesti saavutettu tila, joka pysyy sellaisena itsestään tai vaivaa näkemättä. Lukutaitoa täytyy harjoitella ja pitää yllä – se onnistuu vain lukemalla.
Lukevaa elämäntapaa ja lukuintoa kunnassa tukevat kirjastot. Kirjallisuutta voi kunnissa integroida myös osaksi muita kunnan palveluita. Lukeva kunta -ohjelma, kirjastojen ja päiväkotien yhteistyö tai luova kirjoittaminen mielenterveystyön apuna ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, millä tavalla kulttuurin hyvää tuottavat vaikutukset voidaan tuoda osaksi kuntalaisten arkea. Sanastolle oikeus lukutaitoon ja lukevaan elämäntapaan on tärkein kuntavaaliteema, sillä tämän ympärille kiertyy yhteiskunnassa osallisuus moneen elintärkeään ja elämänlaatua nostavaan toimintaan ja kirjalliseen kulttuuriin.
Lukutaidon perusteita ravistellaan myös perusopetuksessa, jos lapsille ei hankita laadukkaita oppimateriaaleja, vaan kuvitellaan, että digitaaliset välineet tai yksittäisten opettajien itse ryhmälleen valmistama materiaali riittää. Suomen Kustannusyhdistyksen tekemän selvityksen mukaan kuntien välillä on jo nyt merkittäviä eroja siinä, millaisia oppimateriaaleja kouluissa on käytössä: oppimateriaaleihin käytetään keskimäärin alle kaksi prosenttia perusopetuksen menoista. Ajantasaiset ja laadukkaat oppimateriaalit tukevat sekä opettajan työtä että lasten oppimista. Lisäksi ne takaavat lapsille yhdenvertaiset lähtökohdat oppimiseen myös silloin, kun opettaja vaihtuu.
Laadukkaiden oppimateriaalien ei pitäisi milloinkaan olla kunnassa säästökohde, vaan sijoitus parempaan tulevaisuuteen.
Siksi jokaisen pitäisi kiinnostua kuntavaaleista
Ympäri Suomea pohditaan nyt kuumeisesti sitä, kuka ja minkäkin puolueen riveissä lähtee ehdolle kuntavaaleissa. Edellisissä kuntavaaleissa äänestysprosentti jäi kuitenkin 55,1 prosenttiin. Äänioikeutetuista siis lähes puolet eivät olleet kiinnostuneita siitä, kuka heidän arkielämänsä rakenteista päättää.
Kunnanvaltuustojen nelivuotiskausilla päätetään linjaukset ja neuvotellaan määrärahat, jotka määrittävät lähes kaikkia arkielämämme asioita – myös sitä, miten kulttuurielämä, varhaiskasvatus ja peruskoulutus tulevaisuudessa toimivat. Näillä päätöksillä luodaan pohja sille, miten esimerkiksi lapset saavat mahdollisuuksia osallistua kulttuuriin ja taideharrastuksiin, kehittää lukutaitoaan ja osaamistaan.
Edellisissä kuntavaaleissa äänestysprosentti jäi kuitenkin 55,1 prosenttiin. Äänioikeutetuista siis lähes puolet eivät olleet kiinnostuneita siitä, kuka heidän arkielämänsä rakenteista päättää.
On myös mittareita, jotka kertovat lahjomatta siitä, arvostetaanko kunnassa kulttuuria ja sen tekijöitä aidosti. Maksaako kunta taiteilijoille ja luovan työn tekijöille ”näkyvyyden antamisen” sijaan asianmukaisen palkkion työstä? Ostaako se lakisääteiset luvat teosten käyttöön ja huolehtii tekijänoikeuskorvauksista? Jokaisen kunnan tulisi sitoutua luovaa työtä ja tekijänoikeuslakia kunnioittaviin toimintatapoihin. Ammattimaisesti luotua, elinvoimaista kulttuuria on olemassa vain, jos sen tekijät tulevat työllään toimeen. Toimitaanko sinun kotikunnassasi vastuullisesti?
Vaalien kanssa samoihin aikoihin huhtikuulle sijoittuu hallituksen puoliväliriihi, jossa käydään läpi, miten hallituskausi on päätösten edistämisen ja valtion rahoituksen kannalta tähän mennessä sujunut. Kulttuurin kannalta? Ei kovin hyvin. Edistysaskelia on tapahtunut esimerkiksi kulttuuripoliittisen selonteon valmistelun ja e-lainauskorvauksen vakiintumisen suhteen, mutta valtion taiteen ja kulttuurin määrärahoihin kohdistuneet leikkaukset ja vuoden alussa voimaan astunut alv-kannan korotus ovat myös ryövänneet edellytyksiä luovan alan tekijöiden tulevaisuudesta ja tulevista kulttuurielämyksistä.
Huhtikuisten vaalien myötä sinetöidään uudet suunnat kuntatason päätöksiin. Toivottavasti tänä keväänä vaaliuurnilla painaa myös kysymys siitä, mitä olisivat kunnat ilman kulttuuria.
Sanaston vaalikauden tavoitteet löytyvät täältä.
Linda Lappalainen
Kirjoittaja työskentelee Sanastossa yhteiskuntasuhteiden päällikkönä ja äänestää takuuvarmasti kuntavaaleissa.
