Sanasto on 9.5.2022 antanut lausunnon eduskunnan sivistysvaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta (43/2022 vp).
Sanaston näkemyksen mukaan hallituksen esitys vastaa pitkälti sen taustalla olevien direktiivien tarkoitusta ja tavoitteita, joita ovat muun muassa luovan alan tekijöiden aseman parantaminen, lainsäädännön päivittäminen vastaamaan digitaalisen yhteiskunnan vaatimuksia sekä lakien yhdenmukaistaminen EU-maiden kesken. DSM-direktiivi on pitkällisten neuvotteluiden kautta muotoutunut kompromissi, jolla eri tahojen intressien tasapaino on pyritty turvaamaan. Hallituksen esityksessä tämä tasapaino on onnistuttu pääosin säilyttämään, ja tekijänoikeuslain uudistamisen tulisikin tapahtua hallituksen esityksen mukaisesti.
Lausunnossa on nostettu esiin sellaisia yksityiskohtia, joiden osalta säännöstekstiä tai perusteluja olisi kuitenkin vielä syytä täsmentää. Sanaston pääviestit liittyvät parodiapykälään, ehdotettuun 6 a lukuun sisältyvään kohtuullista hyvitystä koskevaan pykälään ja raportointivelvollisuutta koskevaan pykälään.
Alla esittelemme muutamia pääkohtia lausunnostamme. Lausunnossa on huomioita myös teosten kappaleiden valmistamisesta tekstin- ja tiedonlouhinnassa, kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten käytöstä kulttuuriperintölaitoksissa ja teosten käytöstä opetuksen havainnollistamisessa.
Lausuntoa kokonaisuudessaan voi tarkastella tästä.
Teoksen käyttö parodiassa
Ehdotettu parodiaa koskeva rajoitussäännös (23 a §) loisi hallituksen esityksen mukaan toteutettuna hyvin laajan ja avoimen oikeutuksen käyttää teoksia uusissa töissä. Teoksen käyttöä parodiassa on pidetty aiemminkin sallittuna, mikäli vapaan muuntelun tuloksena on syntynyt itsenäinen teos, mutta hallituksen esityksen mukaan parodian ei tarvitse enää yltää itsenäiseksi teokseksi.
Nyt esitetyllä säännöksellä luotaisiin kuitenkin laaja oikeus käyttää teoksia uusissa töissä, kunhan uudella työllä on esimerkiksi jonkinlainen humoristinen motiivi tai pilailutarkoitus. Rajoitussäännöksen nojalla tapahtuvan käytön ja luvanvaraisen teoksen muuntelun välinen rajanveto jää epäselväksi: olisiko esimerkiksi runon käyttö niin, että alkuperäisen runon yksittäisiä sanoja muutetaan humoristisen vaikutelman luomiseksi, mahdollista parodiapykälän nojalla ilman tekijän lupaa? Rajanveto jäisi linjattavaksi oikeuskäytännössä.
Myös tekijän moraalisten oikeuksien, erityisesti respektioikeuden, toteutuminen parodianpykälän nojalla tapahtuvassa käytössä jää epäselväksi.
Sanaston näkemyksen mukaan parodiaa koskeva rajoitussäännös tulisi sisällyttää DSM-direktiivin sisäistä logiikkaa noudattaen tekijänoikeuslain uuteen 6 a lukuun koskemaan ainoastaan verkkosisällönjakopalveluita ja teosten käyttöä verkkopalveluissa.
Tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden asema
Tekijöiden asemaan on hallituksen esityksessä ehdotettu DSM-direktiivin mukaisia parannuksia. Pidämme hyvänä, että tekijöiden oikeudesta saada asianmukainen ja oikeasuhtainen korvaus teostensa käytöstä on esitetty otettavaksi oma säännöksensä tekijänoikeuslakiin (28 a §), jotta sopimuskumppaniinsa nähden yleensä heikommassa asemassa olevat tekijät saavat korvausta koskevissa kysymyksissä selkänojaa lain nimenomaisesta säännöksestä.
Ehdotettu säännös teoksen hyödyntämisestä annettavasta selvityksestä (30 a §) on rajattu koskemaan tilanteita, joissa luovutuksensaajalla on ollut tuloja teoksen hyödyntämisestä tai tekijälle maksettava korvaus riippuu siitä, missä laajuudessa teosta käytetään (rojaltimalliset sopimukset). Myös kertakorvauksella oikeutensa luovuttaneiden (kirjallisuuden alalla tyypillisesti kääntäjät) tulisi saada tiedot teoksensa käytöstä.
Tekijän asemaa parantamaan tarkoitetut oikeudet – asianmukainen ja oikeasuhtainen korvaus sekä sopimuksen kohtuullistamismahdollisuus 29 §:n mukaan – eivät käytännössä toteudu, jos tekijällä ei ole mahdollisuuksia arvioida, onko hänen saamansa (kerta)korvaus asianmukainen ja oikeasuhtainen suhteessa teoksen käyttötapaan ja käytön määrään. Oikeus saada selvitystä teoksen hyödyntämisestä tulisikin ulottaa koskemaan myös kertakorvauksella oikeutensa luovuttaneita.
Verkkosisällönjakopalvelut
Pidämme hyvänä esitetyn sääntelyn (6 a luku) oikeudellista lähtökohtaa, jonka mukaan verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien toiminta on tekijänoikeudellisesti relevanttia ja siten verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajilla täytyy olla tekijöiden lupa niiden antaessa yleisölle pääsyn käyttäjien palveluun lataamiin tekijänoikeudella suojattuihin teoksiin tai muuhun suojattuun aineistoon.
Verkkosisällönjakopalveluihin liittyvä ehdotettu uusi 55 j §, jonka mukaan tekijälle voisi syntyä velvollisuus suorittaa hyvitystä palveluntarjoajalle ja käyttäjälle perusteettomana pidetyn eston tai poiston yhteydessä, tulisi poistaa DSM-direktiiviin perustumattomana.
Ehdotettu uusi säännös kohtuullisesta hyvityksestä loisi perusteettoman rangaistusluonteisen korvausjärjestelmän olemassa olevan vahingonkorvauksen oheen. Tällaista tekijänoikeuslain systematiikkaan kuulumatonta säännöstä ei tule säätää.
Verkkosisällönjakopalveluja koskevan esitetyn sääntelyn osalta viittaamme muilta osin Luovan työn tekijät ja yrittäjät Lyhty ry:n lausuntoon.
