Sisko Savonlahti kirjoitti Sanaston verkkosivuilla julkaistussa Näkökulma-blogissa, että haluaa kirjoittaa, mutta ei tiedä, onko hänellä tulevaisuudessa varaa siihen. Sisko osuu analyysissaan asian ytimeen: yksityinen ongelma on yleinen ongelma.
Kyse ei yleensä ole halusta, vaan nimenomaan siitä, onko kirjailijalla tai kääntäjällä mahdollisuus tehdä työtään. Tilastokeskuksen mukaan keskivertosuomalaisen palkka- ja palkkiotulojen mediaani oli joulukuussa 2023 yhteensä noin 3 200 euroa kuussa. Kirjailijan kaunokirjallisesta työstä, eli itse kirjasta, saama veronalainen mediaanitulo on vuodessa vähemmän kuin peruspalkansaajan kuukausiansio ennakonpidätyksen jälkeen. Tietokirjallisuutta kirjoittavan kirjailijan vuosittainen mediaanitulo on vielä alle puolet tästä.
Tulorakenteessa on osittain kyse äänikirjojen ja erilaisten lukuaikapalveluiden hinnoittelusta, mutta myös kirjallisuuden arvostuksesta ja tekijänoikeuden kunnioittamisesta laajemminkin. Kirjallisuutta käytetään yhä paljon ilmaiseksi tai pilkkahinnalla.
Juhlapuheissa kirjallisuuden tekijöitä kutsutaan painavin sanankääntein sivistyksen peruspilareiksi ja suomalaisen kulttuurin kivijaloiksi. Arvostus tuntuu kuitenkin kovin heppoiselta, jos kirjallisuuden kirjoittaminen tuomitsee kohtuullisestikin myyvät tekijät taloudelliseen epävarmuuteen tai velkakierteeseen.
Jos haluamme, että suomalaista kirjallisuutta ja kotimaisilla kielillä kirjoitettua maailmankirjallisuutta on tarjolla jatkossakin, on pidettävä huolta siitä, että kirjallisuuden tekijät tulevat toimeen omalla työllään.
Kirjallisuuden tekijän työtä on kirjoittaa, luoda maailmoja, jäsentää tietoa tai viihdyttää, sanoittaa todellisuutta ja mielikuvitusta. Tulot koostuvat yleensä useista lähteistä – kirjamyynnistä, apurahoista (joita riittää vain pienelle osalle tekijöistä) ja tekijänoikeuskorvauksista kuten lainauskorvauksista. Ja näiden lisäksi niistä muista töistä, joilla paikataan itse kirjoittamisesta syntyvää tulokuilua. Jotta alalla riittää tekijöitä, tarvitaan vastuullista ja oikeudenmukaista kirjallisuuden käyttöä – terve ja toimiva bisnesmalli kirja-alalle, valtion tukea tieteelle ja taiteelle sekä ajantasaiset, käyttöä vastaavat lait turvaamaan tekijöiden oikeudet. Menestyskirjallisuuden lisäksi on myös paljon muuta kirjallisuutta, jolla on merkitystä ja jota ei välttämättä myydä paljon, mutta luetaan ahkerasti.
Viesti on sama, jota olemme Sanastosta vieneet kansanedustajille jo vuosia.
Jos haluamme, että suomalaista kirjallisuutta ja kotimaisilla kielillä kirjoitettua maailmankirjallisuutta on tarjolla jatkossakin, on pidettävä huolta siitä, että kirjallisuuden tekijät tulevat toimeen omalla työllään.
Vaikka lukeminen, lukutaito, kirjastot ja kirjallisuus nostetaan hallitusohjelmassa hienosti esiin, ajat ovat vaikeat ja ruoska osuu myös kirjallisuuden tekijöihin. Tällä hetkellä päällimmäisenä leijuu kirjamyyntiä koskeva arvonlisäveron korotuksen uhka: se tekisi Suomesta lukemisen superverottajan Euroopassa, jossa monet maat ovat päinvastoin laskeneet lukemisen verotusta viime vuosina. Miten tällä päätöksellä tuetaan kansalaisten lukutaitoa, sitä on vaikea ymmärtää. Veronnostamista vastaan on tehty jopa kansalaisaloite. Valtion erikoiskirjasto Celiasta puolestaan tehtiin viime vuonna lähes 900 000 lainaa, joista tekijöille ei korvattu mitään.
Myös e-lainauksesta maksettavien korvausten eteen tehtiin vuosia työtä. Yleisten kirjastojen e-lainaushanke sai alkunsa vuonna 2012, ja toden teolla e-lainaaminen alkoi vuosikymmenen puolivälissä. Korkeakoulukirjastoissa kirjallisuuden e-käyttö on ollut arkipäivää jo pitkään: teokset hankitaan nykyään ensisijaisesti sähköisessä muodossa. Näiden vuosien aikana on tehty miljoonia e-lainoja, joista tekijät eivät ole saaneet korvauksia.
Nyt tekijöiden oikeus korvaukseen yleisten kirjastojen e-kirja- ja e-äänikirjalainoista sekä osasta korkeakoulukirjastojen e-käyttöä on vihdoin kirjattu myös lakiin!
Suurimman riemun vuosien työn saattamisesta päätökseen leikkasi viime metreillä äänikirjan lukijoiden ujuttaminen e-lainauskorvausoikeuden piiriin ja siitä seurannut eripura kahden luovalla alalla toimivan ryhmän välille. Kyse ei missään vaiheessa ollut siitä, etteivät kirjallisuuden tekijät ja äänikirjan lukijat arvostaisi toistensa työtä, vaan siitä, miten tekijöiden tulorakenne on juuri täällä Suomessa meidän pienellä kielialueellamme muotoutunut. Moni äänikirjan lukija jopa ilmoitti vastustavansa tällaista hanketta, jos siinä kajotaan tekijöiden tuloihin. Kirjailijoita ja kääntäjiä kismitti tekijänoikeuksien hämärtyminen asian käsittelyssä, ja päätös, jonka seurauksena he menettävät osan näistäkin pienistä korvauksista, oli isku suoraan sydämeen: äänikirjan lukijat kun jo kuittaavat työmääräänsä vastaavan palkkion, joka on usein lähellä tekijöiden kirjasta saamaa vuosiansiota. Toistaiseksi äänikirjojen lainaus on kirjastoissa kuitenkin hyvin maltillista eikä äänikirjan lukijoiden osuuden vaikutus kirjallisuuden tekijöiden tuloihin ole suuri.
Jälkeenpäin harmittaakin enemmän se, että olemme päätyneet tilanteeseen, jossa e-teoksen kirjastokäytöstä maksetaan korvaus riippuen siitä, mistä sähköisestä palvelusta asiakas on kulloinkin päätynyt teosta käyttämään ja millä tavalla tämä käyttö on tilastoitu. Se, että korvausta maksetaan vain fyysistä lainaa jäljittelevästä e-käytöstä, tuntuu jo nyt vanhentuneelta ratkaisulta – lakimuutostahan alettiin ajaa juuri siksi, että kehitys on tuonut vanhojen tapojen rinnalle uusia, elinvoimaisia kirjallisuuden käyttötapoja!
E-kirjat ja e-äänikirjat yleisistä kirjastoista tulivat e-lainauskorvauksen piiriin vuonna 2023, korkeakoulukirjastojen e-käyttö osittain 1.1.2024. Verkkokirjahyllyissä olevien teosten käytöstä ei kuitenkaan edelleenkään tipu tekijälle korvausta. Onneksi kansanedustajilla ja ministerillä on myös paljon ymmärrystä asiaa kohtaan, ja ehkä jo ensi vuonna kaikki teokset otetaan korvauksen piiriin.
Kevään kuluessa aloitamme neuvottelut e-lainauskorvauksen jakosuhteista. Korvausta jaetaan kirjailijoille, kääntäjille ja kuvittajille, äänikirja-aineistojen osalta myös lukijoille sekä kirjallisiin teoksiin sisältyvän musiikin osalta musiikin tekijöille. E-lainoista maksettavat korvaukset eivät yksinään ratkaise kenenkään toimeentuloa, mutta ne ovat osa kokonaisuutta ja oikeudenmukainen korvaus käytöstä. Neuvotteluissa meitä ohjaavat vahvasti Sanaston asiakaskyselyn tulokset.
Me Sanastossa teemme osaltamme töitä sen eteen, että yksikään kirjailija tai kääntäjä ei joutuisi luopumaan työstään siksi, ettei hän tule sillä toimeen.
Teksti:
Linda Lappalainen, Sanaston yhteiskuntasuhteiden päällikkö
Tavoiteaikataulun mukaan valtiovarainministeriön ehdotus hallinnonalojen julkisen talouden kehyksiksi vuosille 2025–2028 julkaistaan 29. helmikuuta.
