Sanasto kutsui yhdessä jäsenjärjestöjensä kanssa kahdeksan eduskuntavaaliehdokasta kirjallisuuspoliittiseen vaalipaneeliin. Aiheina olivat muun muassa kirjallisuuden taiteellinen ja yhteiskunnallinen merkitys, kirjallisuuden tekijöiden toimeentulo sekä kirja-alan yhteinen kirjallisuuspoliittinen ohjelma.
Kirja-alan järjestöjen yhdessä järjestämä Kirjallisuuspolitiikkaa!-vaalipaneelitilaisuus kokosi suuren joukon yleisöä kuulemaan, miten valtio voisi tukea kirja-alaa strategisesti ja millainen merkitys kirjallisuudella ja koko kirja-alalla on yhteiskunnallisesti.
Tilaisuuden avaussanat lausui opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuri- ja taidepolitiikan osaston ylijohtaja Riitta Kaivosoja, joka nosti puheenvuorossaan esiin kirjailijoiden tulonmuodostuksen haasteet kirjan saadessa uusia muotoja. Kaivosoja toivoi, että helpotusta tähän toisi yleisten kirjastojen e-kirjojen ja e-äänikirjojen tuominen lainauskorvauksen piiriin. Korvausta maksetaan nyt ministeriön erillispäätöksellä, mutta tavoitteena on e-lainauskorvauksen kirjaaminen tekijänoikeuslakiin heti seuraavan hallituskauden alussa.
Turun kirjamessujen ohjelmajohtaja, kirjailija Vilja-Tuulia Huotarinen haastatteli Suomen Kirjailijaliiton toiminnanjohtajaa Ilmi Villacísta ja Suomen Kustannusyhdistyksen johtajaa Sakari Laihoa kirjallisuuspoliittisesta ohjelmasta. Kirja-alan toimijat ovat yhdessä esittäneet, että Suomeen tulee saada kirjallisuuspoliittinen ohjelma.
– Kirjallisuuspoliittinen ohjelma on kokonaisvaltainen näkemys kirja-alan tavoitteelliseksi kehittämiseksi, kertoi Villacís. Haastattelussa muistutettiin myös, että kirjallisuus on paitsi arvostettu taidemuoto ja osa kulttuuriperintöämme, se on myös vientituote ja merkittävä työpaikkojen luoja.
Kirjallisuuspoliittista ohjelmaa ovat esittäneet yhdessä Finlands svenska författareförening, Suomen Kirjailijaliitto, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto, Suomen tietokirjailijat ry ja Suomen Kustannusyhdistys.
Lainauskorvauksiin tavoitteena pohjoismainen taso
Illan ohjelma-ajasta suurimman osuuden sai eduskuntavaaliehdokkaiden vaalipaneeli, jossa keskustelemassa olivat Eva Biaudet (r.), Juho Eerola (ps.), Eeva-Johanna Eloranta (sd.), Sari Essayah (kd.), Saara Hyrkkö (vihr.), Hilkka Kemppi (kesk.), Minja Koskela (vas.) ja Sari Sarkomaa (kok.). Paneelin moderaattorina toimi Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtaja, toimittaja Ville Blåfield.
Keskustelun aluksi panelistit pohtivat kirjallisuuden yhteiskunnallista merkitystä esimerkiksi hyvinvoinnin, moninaisuuden ymmärtämisen, vientinäkökulman, lukutaidon kasvattamisen ja sen ylläpidon kautta. Henkilökohtaisella tasolla kirjallisuuden merkitys keskustelijoille nousi esiin erityisesti vanhemmuuden tai isovanhemmuuden kokemuksista käsin.
Keskustelijat olivat tyytyväisiä siitä, että yleisten kirjastojen e-kirjat ja e-äänikirjat ovat tulossa lainauskorvauksen piiriin, mutta huolta herätti lainauskorvauksen alhainen taso Suomessa muihin Pohjoismaihin verrattuna. Tällä hallituskaudella sivistysvaliokunnan varapuheenjohtajana toiminut Eeva-Johanna Eloranta muistutti, että lainauskorvauksen tason nostosta on annettu eduskunnan lausuma.
–Lausuma tarkoittaa sitä, että se on velvoite valtioneuvostolle hoitaa asia kuntoon, Eloranta kiteytti.
Puheenvuoroissa nousi esiin myös tarve saada korkeakoulukirjastojen e-lainat e-lainauskorvauksen piiriin. Kannatusta sai myös valtion kulttuuribudjetin nostaminen yhteen prosenttiin.
Taiteilijan työn luonteen ymmärrystä tulee vahvistaa
Tekijöiden toimeentulosta keskusteltiin myös sosiaaliturvan ja apurahojen näkökulmasta. Sosiaaliturvan osalta keskustelijoiden mielestä haasteena on, ettei taiteilijan työnkuvaa ja vaihtelevia tuloja tunnisteta tarpeeksi hyvin byrokraattisella tasolla.
– Esimerkiksi TE-keskuksissa pitäisi saada parempaa ymmärrystä taiteilijoiden työhön. Siihen ei ehkä voida säätää lakeja, mutta siihen voidaan antaa ohjeistusta, kommentoi Saara Hyrkkö.
Myös kirjallisuuden tekijöiden heikko eläketurva herätti keskustelua.
– Jos ei ole muita tuloja kuin tekijänoikeustuloja, ei pääse edes eläketurvaan kiinni. Järjestelmä vaatii ison remontin ja uudistuksen, kommentoi Sari Essayh.
Panelistien mukaan ratkaisu näihin kysymyksiin tulisi löytää sosiaaliturvauudistuksen myötä, jonka kuitenkin epäiltiin vievän aikaa. Tekijöiden toimeentulon edistämisen kannalta panelistit kokivat tarpeelliseksi myös nostaa taiteilijaeläkkeiden sekä apurahojen määrää.
Keskustelussa sivuttiin myös koulutukseen liittyviä kysymyksiä. Oppivelvollisuuden laajennus toi maksuttamat oppimateriaalit toiselle asteelle. Oppimateriaalien tuotannon suhteen panelistit toivoivat, että lapsilla ja nuorilla olisi halutessaan mahdollisuus saada painettuja oppimateriaaleja sähköisten materiaalien lisäksi.
Kirjallisuuspoliittinen ohjelma sai panelisteilta kannatusta
Paneelin lopuksi keskusteluun otettiin vielä kirjallisuuspoliittinen ohjelma. Ohjelmalla nähtiin olevan arvoa, sillä sen avulla kirja-alaa voidaan tarkastella laaja-alaisesti esimerkiksi kirjallisuusviennin, lukutaidon edistämisen, lainauskorvaustason, kirjastojen roolin ja kirjallisuuden tekijöiden työn näkökulmasta.
Ohjelmat, niihin liittyvät selvitykset ja toimenpide-ehdotukset ovat poliittisessa päätöksenteossa työkaluja, joka nostavat kyseisen aihealueen tarkempaan tarkasteluun eduskunnassa ja ohjaavat siten alaa koskevien haasteiden ratkaisemiseen.
Kirjallisuuspolitiikkaa!-paneelikeskustelua olivat Sanaston lisäksi järjestämässä Finlands svenska författareförening, Suomen Kirjailijaliitto, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ja Suomen tietokirjailijat ry. Tilaisuuden tallenne on katsottavissa Sanaston YouTube-kanavalla.
