Kirjallisuuskummien ensimmäinen toimintakausi käynnistyi syksyllä 2021 eduskunnan sivistysvaliokunnan toiveesta. Sanasto nimesi kummit halukkaille kansanedustajille, ja kirjallisuuskummien ja kansanedustajien tiiviillä yhteistyöllä esimerkiksi lainauskorvauksen ulottaminen e-kirjoihin ja e-äänikirjoihin eteni vauhdikkaasti. Nyt esittelemme kaudella 2023–2027 kummeina toimivat kirjailijat ja kääntäjät.
Kirjallisuuskummeja on tällä hetkellä yhdeksäntoista, ja joukkoon mahtuu sekä alalla pitkään työskennelleitä että uransa alkupuolella olevia: Leena Lehtolainen julkaisi esikoisteoksensa 1976, 12-vuotiaana, ja on ollut päätoiminen kirjailija vuodesta 1993. Tuotantoon kuuluu romaaneja, novelleja, tietokirjoja, sarjakuvakäsikirjoituksia ja oopperalibretto. Muutama vuosi ennen Lehtolaisen esikoisteosta syntyi Reetta Niemelä, jonka palkituissa lastenkirjoissa toistuvat erityisesti eläimiin liittyvät teemat ja aiheet. Niemelä kuvaa hienovaraisesti ihmisten vuorovaikutuksellisia luonto- ja eläinsuhteita sekä yhteisön ja yksilön välisiä asetelmia. Anja Kauranen Snellman on työskennellyt ammattikirjailijana jo yli 40 vuotta; esikoisteos Sonja O. kävi täällä ilmestyi vuonna 1981. Kauranen Snellman on julkaissut 30 romaania, kolme runokokoelmaa sekä yhden tietokirjan, kirjoittanut elokuvakäsikirjoituksia, kuunnelmia sekä osallistunut lukuisiin kauno -ja tietokirjallisuuden antologioihin. Sabine Forsblomin kymmenen vuotta pöytälaatikossa hautunut esikoisteos näki päivänvalon 2004, kun Forsblom oli 43-vuotias. Maskrosguden ja sen itsenäiset jatko-osat kertovat suomenruotsalaisesta työväenluokasta, mutta käsittelevät yleismaailmallisia teemoja: näkymättömyyttä, köyhyyttä ja häpeää.
Monen kirjallisuuskummin tie innokkaaksi lukijaksi ja ammattimaiseksi kirjoittajaksi on kulkenut kirjaimellisesti kirjaston kautta. Markus Hotakainen kuvailee: ”Kirjoihin hurahdin pikkupoikana, kun asuimme Helsingissä silloista pääkirjastoa vastapäätä. Kun lukeminen ei enää riittänyt, aloin kirjoittaa itsekin kirjoja. Nyt julkaisuluettelossani on 40 tietokirjaa. Suurin osa kertoo avaruusasioista, mutta myös säästä, luonnosta ja tieteen historiasta.” Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2022 voittanut Ville-Juhani Sutinen puolestaan korostaa kirjastojen merkitystä tässä ja nyt: ”Hankin kirjoja vapaa-ajan lukemiseksi ja omien teosteni lähdeaineistoksi monesta eri paikasta aina kaupunginkirjastoista yliopistokirjastoihin, ja monessa eri formaatissa perinteisistä kirjoista e-kirjoihin.”
Kirjallisuuskummit edustavat laajempaa kirjailija- ja kääntäjäjoukkoa erinomaisesti siinäkin mielessä, että monet heistä joutuvat tekemään tai haluavat tehdä kirjoittamisen ohessa myös muuta työtä ja osallistuvat aktiivisesti järjestötoimintaan. Vilja-Tuulia Huotarinen on kirjailijan työn ohella Turun Kirjamessujen ohjelmajohtaja. Hän on myös kääntänyt dekkareita islannista suomeksi ja opettaa luovaa kirjoittamista Kriittisessä Korkeakoulussa. Karo Hämäläinen, joka tunnetaan parhaiten sijoittamista käsittelevistä tietokirjoistaan ja historiallisiin henkilöihin porautuvista romaaneistaan, toimii myös kirjallisuuslehti Parnasson vastaavana tuottajana. Kaksikymmentäviisi romaania, muun muassa tunnettua Björk-dekkarisarjaa, julkaissut Virpi Hämeen-Anttila on Forum Artis ry:n puheenjohtaja ja Suomen Kirjailijaliiton varapuheenjohtaja. Maria Lassila-Merisalo, hämeenlinnalainen tutkija, kirjoittaja ja kouluttaja, jonka suurin intohimo on vastuullinen journalistinen tarinankerronta, työskentelee Hämeen ammattikorkeakoulussa kehittämispäällikkönä, toimii Suomen tietokirjailijat ry:n Kanta-Hämeen aluevastaavana ja on Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan jäsen.
Kirjoittajina kirjallisuuskummit haluavat puhutella useita eri ikä- ja kohderyhmiä: hämeenlinnalaisen Juha-Pekka Koskisen laaja tuotanto ulottuu lastenkirjoista historiallisiin romaaneihin ja tietokirjoihin. Hän on ollut mm. Finlandia-palkintoehdokkaana vuosina 2013 ja 2019. Helsinkiläisen runoilijan ja romaanikirjailijan Riina Katajavuoren kahdeksas runokokoelma ilmestyi vastikään, mutta hän on kirjoittanut myös laulunsanoituksia sekä useita lastenkirjoja. Hänet on palkittu mm. Alfred Kordelinin palkinnolla. Keravalla asuva Tiina Raevaara on kirjoittanut kymmenkunta kaunokirjaa sekä muutaman tietokirjan ja saanut muun muassa Runebergin kirjallisuuspalkinnon ja tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Oululaisen Katariina Vuoren monipuolinen ja laaja tuotanto koostuu sekä fiktiosta että nonfiktiosta. Hänet on palkittu tietokirjailijapalkinnolla. Vuori on koulutukseltaan arkeologi, fysioterapeutti, sanataideohjaaja ja kirjallisuusterapiaohjaaja.
Kirjan viesti ei nykypäivänä pysähdy kirjoittajan oman elämänpiirin ja kielialueen rajoille, vaan esimerkiksi tamperelaisen kirjailijan ja käsikirjoittajan Johanna Sinisalon teoksia on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle. Hänen saamiinsa tunnustuksiin lukeutuvat Finlandia-palkinto, Pro Finlandia -mitali sekä lukuisat kansainväliset palkinnot ja palkintoehdokkuudet. Suomentajat taas tuovat maailmankirjallisuutta suomalaisten lukijoiden ulottuville. Muun muassa pettämättömän tyylitajuiseksi kehuttu Kaijamari Sivill on suomentanut englanninkielistä kauno- ja tietokirjallisuutta jo noin 30 vuotta. Pitkään ja monivivahteiseen kirjailijoiden listaan kuuluvat muun muassa Cormac McCarthy, Joyce Carol Oates, Maggie Nelson, Sally Rooney, Colm Tóibín ja Donna Leon. Sampsa Peltonen suomentaa lähinnä arabiasta ja ranskasta. Hänen tinkimättömästi suomen kielen ilmaisuvarannon ehdoilla tekemäänsä työtä on kiitetty ja palkittu, ja hän on edustanut kääntäjiä mm. suomen kielen lautakunnassa ja Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon esiraadin puheenjohtajana.
Kirjailijat tarvitsevat kääntäjiä myös kotimaassa: toinen ruotsiksi kirjoittavista kirjallisuuskummeista, Peter Sandström, on julkaissut sekä novelleja että romaaneja, joista useita on käännetty suomeksi. Sandström oli vuosina 2013–2020 Finlands svenska författareföreningin puheenjohtaja, ja vuodesta 2020 lähtien hän on toiminut Sanaston hallituksen puheenjohtajana.
Mikä kirjallisuuskummien mielestä sitten on kirjailijan ja kirjallisuuden tehtävä? ”Kirjoittaminen on minulle sekä kuvanveistäjän että kuvainraastajan työtä. Olen aina pyrkinyt näkemään yleisten käsitysten ja sovinnaisuuksien tuolle puolen”, vastaa neljä romaania julkaissut, myös Japanissa ja Puolassa asunut Sami Hilvo.
”Kirjallisuuden tekijät kannattelevat muun muassa kansalliskieliämme ja yhteistä identiteettiämme, ja yhteiskunnan on syytä huolehtia, että tekijät pystyvät elämään työllään”, muistuttaa Tiina Raevaara. ”Suuri osa yhteiskuntamme hitaasta ja aineettomasta perinnöstä nojaa kieleen, ajatteluun, asioiden merkitysten ymmärtämiseen. Siksi kirjallisuus on ala, jota tulee vaalia. Vaaliminen tapahtuu antamalla asioille arvo: työmiehelle työmiehen palkka”, lisää Vilja-Tuulia Huotarinen.
Riina Katajavuori summaa: ”Terve yhteiskunta tarvitsee elävää, monipuolista, moniäänistä kirjallisuutta, jonka avulla voi tutustua erilaisiin maailmoihin ja erilaisiin todellisuuksiin. Lukutaitotyö on rauhantyötä. Kirjallisuuden tekijät ovat eräänlaisia rauhanturvaajia. He ansaitsevat yhteiskunnalta rakenteet, jotka turvaavat heidän työnsä ja toimeentulonsa.”
Kirjallisuuskummit ja muut Sanaston vaikuttamistyön tavoitteita tukevat kirjallisuuden tekijät löytyvät kootusti täältä.
Sanasto lanseerasi yhdessä sivistysvaliokunnan kanssa kansanedustajille suunnatun kirjallisuuskummiohjelman lokakuussa 2021, jolloin kirjallisuuskummin tehtävässä aloitti 18 kirjallisuuden tekijää. Tarkoituksena on tuoda kirjailijoita ja kääntäjiä sekä päättäjiä yhteen keskustelemaan kirja-alan ajankohtaisista aiheista ja toimia linkkinä kirjallisuuden ja politiikan välillä. Säännöllisten kummikohtaamisten avulla voidaan kehittää vuoropuhelua ja edistää päättäjien ymmärrystä kirjailijan ja kirjallisuuden kääntäjän ammateista ja työn edellytyksistä sekä kirja-alan ajankohtaisista kysymyksistä. Kirjallisuuskummiohjelma on avoin kaikille toiminnasta kiinnostuneille kansanedustajille.
