Kirjamessuille ohjelmaa tarjoavan tahon edustajana myönnän, että kun tänä vuonna saimme tiedon, että Sanaston ja Sanaston jäsenjärjestöjen yhteisten ohjelmien lava-ajat olisivat torstaina ja perjantaina kello kolmelta, aloin välittömästi jännittää, tuleekohan paikalle ketään. Ohjelmaideamme olivat kyllä ajankohtaisia ja messuille sopivia, mutta arkipäivien iltapäiväajat ovat katsomon täyttämisen näkökulmasta väistämättä hieman haastavia.
Huoleni oli onneksi turha, sillä Ammattina kirjoittaminen -keskustelut vetivät sekä torstaina että perjantaina katsomon täyteen viimeistä penkkiä myöten.
Torstaina lavalla keskusteltiin kirjailija JP Koskisen, suomentaja Kaisa Rannan, tieto- ja oppikirjailija Timo Tossavaisen sekä kustannuspäällikkö Kalle Siltalan kesken suoratoistopalveluiden ja tekoälyn vaikutuksesta kirjallisuuden tekijöiden työn tulevaisuuteen.
Perjantaina kirjailija Tiina Raevaara ja runoilija Peter Mickwitz keskustelivat yhdessä kansanedustajien Tuula Haatainen (sd.) ja Sari Sarkomaa (kok.) kanssa siitä, millaisilla asioilla ja päätöksillä valtiolliselta tasolta on mahdollista vaikuttaa siihen, että kirjallisuuden tekijöiden työn edellytykset taataan tulevaisuudessakin. Molemmat keskustelut juonsi toimittaja Alma Onali.
Katsomot olivat paitsi täysiä, yleisö oli myös voimakkaasti läsnä. Erityisesti perjantain keskustelua rytmittyvät toistuvat spontaanit väliaplodit, joita saivat erityisesti Raevaaran ja Mickwitzin puheenvuorot. Kukin yleisön edustaja kuuli noissa aplodeissa varmasti erilaisia viestejä: tukea, kannustusta ja komppausta kirjallisuuden tekijöiden, ja koko kirja- ja kulttuurialan puolesta.
Kulttuurilla ja taiteella pitää kuitenkin voida olla myös itseisarvo, eikä jokaisen teoksen tarvitse olla jollain tavalla ”hyödyllinen”.
Kirjallisuus- ja kulttuuripolitiikasta keskusteltiin myös lauantaina Sanaston järjestämässä Kulttuuriministerin mahdollisuudet vaikuttaa -ohjelmassa, jossa keskustelemassa olivat menneiden vuosien kulttuuriministerit Paavo Arhinmäki, Sanni Grahn-Laasonen ja Hanna Kosonen. Jälleen kerran tarkkaavainen yleisö antoi spontaaneja väliaplodeja niiden puheenvuorojen jälkeen, joissa kulttuuria puolustettiin väkevästi.
Suomessa kulttuuripolitiikka tuntuu olevan kuin Bambi heikolla jäällä. Pystyssä pysytään jotenkuten, mutta vaikka omat jalat kantaisivat, kuitenkin huolettaa, että jää pettää alta. Hallituksen taloudellisten sopeutustoimien seurauksena kulttuurista leikataan, mutta samaan aikaan päättäjät puhuvat kulttuuripoliittisen selonteon puolesta ja tuntuvat nojaavan siihen. Ikään kuin selonteko voisi tarjota jonkinlaisen (hintalaputtoman) ratkaisun tai pelastuksen nyt tehtäviin leikkauksiin. Pitkäaikaisia rakenteita ja kantavampaa jäätä on kuitenkin mahdotonta rakentaa ilman tukea. Jää petti jo ainakin osittain Museoviraston alta. Pian luultavasti kuulemme, miten tulevat leikkaukset vaikuttavat eri maakuntien teattereihin.
Helsingin Kirjamessuilla kulttuuripoliittista keskustelua käytiin kulttuuriyleisön ollessa läsnä. Kulttuurin leikkaukset ja alv:n korotus osuvat tekijöiden lisäksi kulttuurin harrastajiin. Nyt tehtävät päätökset vaikuttavat siihen, millaista kulttuuria missäkin päin Suomea on tarjolla, ja kenellä on varaa käydä kulttuuritapahtumissa tai ostaa kirjallisuutta kotiin ja lahjaksi.
Kulttuurista puhutaan sekä huoltovarmuuden, kasvupotentiaalin että eurojen näkökulmasta. Kulttuurilla ja taiteella pitää kuitenkin voida olla myös itseisarvo, eikä jokaisen teoksen tarvitse olla jollain tavalla ”hyödyllinen”. Siksi onkin tärkeää, että kulttuuripoliittisia keskusteluja käydään myös siellä, missä tekijät ovat läsnä puhumassa työstään ja teoksistaan niiden itsensä vuoksi.
Nyt tehtävät päätökset vaikuttavat siihen, millaista kulttuuria missäkin päin Suomea on tarjolla, ja kenellä on varaa käydä kulttuuritapahtumissa tai ostaa kirjallisuutta kotiin ja lahjaksi.
Helsingin Kirjamessut teki tänä vuonna uuden kävijäennätyksen ja on noussut Pohjoismaiden suurimmaksi kirjallisuustapahtumaksi. Aivan oikeutetusti messuviikonlopun päätähtinä olivat ja jatkossakin ovat kirjallisuuden tekijät. Ilman heidän työtään ei olisi messuja, joita järjestää. Mutta viikonloppu osoitti myös, että ainakin tämän hetken poliittisessa ilmapiirissä yleisö kaipaa myös keskustelua kirjallisuus- ja kulttuuripolitiikasta. On hienoa, että Pohjoismaiden suurimmassa kirjallisuustapahtumassa on tilaa ja lava-aikaa myös tällaiselle keskustelulle.
Amanda Stavén
Kirjoittaja työskentelee Sanastossa vaikuttamisviestinnän ja tapahtumatuotannon parissa
Sanasto järjesti Ammattina kirjoittaminen –keskustelut yhdessä Finlands svenska författareföreningen, Suomen Kirjailijaliiton, Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton sekä Suomen tietokirjailijoiden kanssa.
Kulttuuriministerin mahdollisuudet vaikuttaa –keskustelu oli osa Helsingin Kirjamessujen verkko-ohjelmaa. Keskustelun tallenne on katsottavissa Messukeskuksen sivujen kautta.
