Suomentaja Marja Helanen tunnetaan tänä päivänä muun muassa suositun Neropatin päiväkirja -kirjasarjan käännöksistä. Ensimmäisen suomennostyönsä hän sai lähes sattumalta eteensä vuonna 1976.
– Vietin kesiä sukumme mökillä Hämeenlinnassa ja kirjallisuutta opiskellessani kävin Karistolla kysymässä töitä.
Alkuun nuori opiskelija sai luettavakseen kotimaisten kirjojen käsikirjoituksia, kunnes kustannustoimittaja kysyi, kiinnostaisiko Helasta suomentaminen. Hän empi ja alun perin vastasikin, ettei osaisi.
– Toimittaja kuitenkin vakuutti, että hän opettaa ja auttaa pulmatilanteissa. Siitä urani alkoi ja onkin ihanaa, että jäin sille tielle.
Tämä työ on mielestäni yksi maailman parhaista, koska se on aina erilaista.
Vuonna 2024 Helasella on suomentajan uraa takana lähes 50 vuotta ja Sanaston teosluettelolle hän on saanut lisätä pitkälti yli 500 teosnimikettä. Suomennostöihin lukeutuu muun muassa Charles Dickensiä ja Danielle Steeliä. Aarresaari-palkinnon Helanen sai vuonna 2022 teoksesta Hirviö ja Helmikki, jonka on kirjoittanut Jack Meggitt-Phillips.
Maailman paras työ
Helasen mukaan hänen pitkä uransa pohjaa hänen voimakkaaseen kiinnostukseensa kirjallisuutta kohtaan. Opiskelupaikkaakin hakiessa Helaselle oli täysin selvää, että hän haluaa lukea kirjallisuutta, eikä hän täten edes hakenut muille aloille.
– Pikkulikkana kesämökillä jäin aina päiviksi itsekseni, kun muut menivät menoihinsa. Joka päivä istuin siis koiramme kanssa yläkerran rappusilla lukemassa kirjoja ja syömässä voileipäkeksejä.
Helanen kertoo mieleenpainuvimman käännöstyönsä käsittäneen muun muassa neurologian oppikirjaan perehtymistä. Käännöstöiden myötä maailma ja oma tietämys laajeneekin jatkuvasti.
– Tämä työ on mielestäni yksi maailman parhaista, koska se on aina erilaista. Koskaan ei tiedä mitä aiheita teksteistä tulee eteen.
On kuitenkin tullut aika miettiä elämän painotuksia: lastenlasten kanssa vietettävää aikaa ja omaa ikääntymistä. Helanen rajaakin työhön käyttämänsä päivittäisen tuntimäärän jämptisti. Muutama vuosi sitten hän myös vähensi töitään puolella. Ennen Helasella oli työstössä kaksi teosta samaan aikaan, yksi aamupäivällä ja toinen iltapäivällä. Nyt jäljellä on vielä aamukirja.
– Aamun työtuntien jälkeen tietokone on laitettava kiinni. Suomentamisaamut ovat kuitenkin minulle superjuttu, koska työni antaa minulle niin paljon. Se on täysin omaa aikaani, jolloin minun ei tarvitse välittää mistään muusta.
Internet korvasi tukiryhmän
Syksyllä 1977 Helasen aviomies aloitti tohtoriopinnot Yhdysvaltojen Wisconsinissa. Tuore suomentaja sai ottaa käännöstyöt mukaansa Amerikkaan.
– Opiskelijaperheelle oli suuri etu, että minäkin pystyin tekemään töitä ja perhe pysyi leivässä kiinni.
Viiden vuoden jälkeen koitti paluu Suomeen. Helanen perheineen asui tuolloin Helsingissä, joten hänen oli helppo osallistua Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton kokouksiin. Siellä hän tutustui yksinäisempien Amerikan-vuosien jälkeen muihin suomentajiin.
– Muodostimme usean eri kielen suomentajista poppoon, joka kokoontui aina jonkun kotona. Ei ollut väliä mistä kielestä kukin suomensi, mutta pyörittelimme ongelmia yhdessä. Se oli ihanaa aikaa, Helanen muistelee.
Ryhmän kokoontumiset toivat työhön yhteisöllisen ulottuvuuden ja konkreettista apua. Mutta kun internet ja tietokoneet yleistyivät, kääntäjät alkoivat löytää ratkaisuja käännöspulmiin itsekseen vain nappia painamalla. Ryhmä kuitenkin jatkoi kokoontumista vapaa-ajan merkeissä.
Internet on ennen kaikkea nopeuttanut suomentajan työskentelyä. Toisinaan oikeaa sanaa ei löydy verkostakaan ja tekstiin jääneiden aukkojen täyttymistä tulee odotella samoin kuin ennen nettiaikaa.
– Juuri tällä viikolla kävi niin, että lukiessani sängyssä dekkaria löysinkin toisen kääntäjän suomennoksesta sanan, jota olin etsinyt koko päivän.
Lukijalla on myös inhokkisanansa. Helasella se on ”oleva”, jonka voisi hänen mukaansa heittää romukoppaan.
– Ilmaisut kuten ”hän katsoi seinällä olevaa kelloa” tai ”poika otti pöydällä olevan kirjan” tai ”tyttö meni sisään talon takana olevasta ovesta” voisi kirjoittaa yksinkertaisemmin. Kysehän on seinäkellosta, kirjasta pöydällä ja takaovesta, Helanen sanoo.
Neropatit kasvattavat lukemaan
Myös karttunut ikä voi olla suomentajan erityisosaamista kokemuksen ohella. Helanen sanoo, että hänelle voi mieluusti tarjota tekstejä, jotka käsittelevät hänen kokemaansa elämää ja aikaa.
– Sanoo hän, joka suomentaa Neropatteja, Helanen toteaa nauraen.
Jeff Kinneyn luoman Neropatin päiväkirja -kirjasarjan suomennostyö onkin ollut Helaselle hieno kokemus.
– Siinä saa päästää piuhat irti ja antaa mennä. Kirjojen tyyli on ensimmäisen suomentajan Sakari Hyrkön luoma, ja siinä olenkin pysynyt.
Olen ylpeä työstäni nähdessäni teosluettelolta, että olen tehnyt kaikki nämä teokset.
Neropatti-sarjan Helanen kokee vaikuttaneen erityisesti poikien lukemiseen positiivisesti. On kuitenkin huolestuttavaa, että pojat putoavat lukemisen kelkasta niin helposti. Hän kertoo olleensa juuri mökkitalkoissa, jossa kymmenvuotiaat sukulaiset kulkivat suomentajan perässä kysellen väsymättä Neropateista.
– Tiedustellessani, mitä muita kirjoja pieni sukulaiseni lukee, sain vastaukseksi ”en oikein tykkää lukea”. Mietin, että tämä kirja sitten kuitenkin on se, mitä he lukevat. Ja se on monelle alku siihen, että saattaa joskus lukea jotain muutakin.
Ei enää varjohenkilö
Suomentaja kiittelee Sanaston uudistetun OmaSanasto-verkkopalvelun teosehdotus-ominaisuutta. Kansalliskirjaston tietokannasta haettujen ehdotusten perusteella ahkerammankin tekijän on helppo pysyä kärryillä siitä, mitkä teokset ja painokset vielä puuttuvat teosluettelolta. Toisaalta Sanaston teosluettelolta voi katsella omaa elämäntyötä.
– Olen ylpeä työstäni nähdessäni teosluettelolta, että olen tehnyt kaikki nämä teokset. Ehken siis ole ollut ihan turha tässä maailmassa, Helanen sanoo.
Palkitsevinta on Helasen mukaan kuitenkin kustannustoimittajalta ja lukijoilta saatu palaute. Jälkimmäinen lämmittää erityisesti, koska suomentajalle sitä on harvemmin tarjolla. Aiemmin kääntäjän rooliin sopikin ajatus varjohenkilöydestä, mutta sittemmin suomentajat ovat uskaltautuneet ottamaan vahvempaa tekijän roolia alalla.
– Ennen vanhaan me suomentajat pysyttelimme kustantamojen kekkereillä seinien vierustoilla ja juttelimme vain keskenämme. Nykyään uskallamme olla myös esillä.
Teksti: Anni Kukka
