Saavutettavuuskirjasto Celia on valtion erikoiskirjasto, jonka tehtävänä on tarjota palveluja lukemisesteisille. Celia tuottaa kirjallisia teoksia saavutettavaan muotoon niille, joille perinteisen kirjan lukeminen ei ole mahdollista esimerkiksi vamman tai sairauden vuoksi. Osasta Celia-lainoja maksetaan korvausta kirjallisuuden tekijöille, mutta suurin osa kirjallisuuden lainoista ei ole tällä hetkellä korvauksen piirissä. Sanasto ja kirjallisuuskummit ovat vaatineet asiaan muutosta jo pitkään.
Kansanedustaja, kirjailija ja historioitsija Teemu Keskisarja (ps.) jätti yhdessä sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja Ari Koposen (ps.) kanssa eduskunnalle tiistaina 5.11. toimenpidealoitteen Saavutettavuuskirjasto Celian korvauksien oikeudenmukaisesta järjestämisestä. Valtion erikoiskirjaston lainoista yli kaksi kolmasosaa ei tuota tällä hetkellä kirjallisuuden tekijöille minkäänlaista korvausta heidän teostensa käytöstä.
– Pidän vääryytenä sitä, että kirjailijan työtä hyödynnetään ilmaiseksi. Lainsäädäntö ei ole pysynyt digitalisaation vauhdissa, aloitteen tehnyt Keskisarja summaa.
Saavutettavuuskirjasto Celiassa lainoja kertyy vuodessa yli 1,3 miljoonaa. Korvausta kirjallisuuden lainaamisesta maksetaan nykyisen lainsäädännön mukaan vain silloin, kun Celian asiakkaalle jää pysyvästi haltuun kappale teoksesta. Käytännössä tämä tarkoittaa fyysistä CD-äänikirjalainaa tai omalle koneelle ladattua tiedostoa. Valtaosa käytöstä tapahtuu kuitenkin jo nyt suoratoiston tai kuunteluohjelman kautta.
– Tulevaisuudessa vain kuusi prosenttia lainoista tuottaa kirjailijalle korvauksen, kun toiminta on pääosin jo siirtynyt verkkoon, Koponen kertoo ongelmista.
Celian korvauksia koskevien ongelmien korjaamisella on kiire, sillä ensi vuonna tekijöiden saamat korvaukset laskevat entisestään: Celian johtokunta päätti kesäkuussa 2024, että siirtymäajan jälkeen Celian asiakkaat voivat käyttää äänikirjoja vain verkkopalvelun kautta. Uudet asiakkaat ohjataan jo nyt verkkopalveluiden pariin. Syyskuun 2025 lopussa fyysisten CD-äänikirjojen lainaaminen päättyy kokonaan, ja korvattavien lainojen piiriin jäävät ovat tiedostolataukset eli noin 6 % kaikista lainoista.
Toimenpidealoitteessa Keskisarja ja Koponen ehdottavat, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin oikeudenmukaisen korvauksen järjestämiseksi. Sanasto kiittää edustajia aloitteen tekemisestä.
Kaikki Celian äänikirja- ja e-kirjalainat korvauksen piiriin
Tekijänoikeusjärjestelmä toimii ja tekijät tulevat työllään paremmin toimeen, kun he saavat korvauksen teostensa tosiallisesta käytöstä. Aikaisemmin tämän vuoden aikana Celia-korvauksista on tehty jo neljä kirjallista kysymystä.
Huhtikuussa Celia-korvauksien oikeudenmukaisuudesta kirjalliset kysymykset tekivät edustajat Keskisarja ja Koponen sekä toukokuussa edustaja Eeva-Johanna Eloranta (sd.). Kesäkuussa Eloranta teki myös kirjallisen jatkokysymyksen yhdessä SDP:n kansanedustajien Pia Viitanen, Saku Nikkanen, Tuula Haatainen ja Timo Harakka kanssa. Elokuussa kirjallisuuden käytön korvaamisesta Celiassa kysymyksen teki edustaja Inka Hopsu (vihr.).
Kansanedustajien tekemiin kirjallisiin kysymyksiin vastatessaan tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala näkee korvausjärjestelmän uudelleentarkastelun mahdolliseksi, kun Euroopan komissio on saanut lukemisestedirektiiviä koskevan vaikuttavuusarvioinnin valmiiksi. Arvioinnin oli määrä valmistua jo loppuvuonna 2023, mutta se on viivästynyt. Suomen tekijänoikeuslain muuttamista varten ei ole välttämätöntä odottaa arvioinnin valmistumista: korvausjärjestelmän reunaehdoista säädetään EU-laissa, mutta itse korvausjärjestelmän järjestäminen kuuluu kansallisen lainsäädännön piiriin.
Vastauksissaan Multala nostaa esiin myös komission arviointia varten tehdystä taustatutkimuksesta tiedon, jonka mukaan useissa jäsenmaissa ei ole käytössä korvausjärjestelmää. Jäsenmaiden tilanteet eivät kuitenkaan ole suoraan vertailukelpoisia keskenään, sillä niiden välillä on myös merkittäviä eroja.
– Kaikissa jäsenmaissa ei ole säädetty korvausjärjestelmästä, mutta ei se ole syy olla huolehtimatta korvauksista Suomessa. Suomessa on jo nähty tärkeäksi säätää asiasta kansallisessa tekijänoikeuslaissa, sillä kirjallisuuden käyttö Saavutettavuuskirjasto Celiassa on merkittävän laajaa näin pienellä kieli- ja kulttuurialueella, Sanaston yhteiskuntasuhteiden päällikkö Linda Lappalainen kertoo.
Lukemisestedirektiivin mukaan velvollisuutta suorittaa korvausta saavutettavan kirjallisuuden käytöstä ei ole, jos käytöstä koituva haitta on vähäinen.
– Laissa viitataan ensisijaisesti pienimuotoiseen saavutettavien kappaleiden julkaisemiseen, jota muun muassa näkövammaisten yhdistykset harjoittavat. Saavutettavuuskirjasto Celia ei ole ainoa valtuutettu yhteisö, joka saavutettavia kappaleita saa Suomessa valmistaa, mutta näistä muista toimijoista poiketen Celian volyymia ja lainamäärää ei voi pitää haitaltaan merkityksettömänä.
Sanaston näkemyksen mukaan oikeudenmukainen korvaus ei rajoitu käyttöön, josta jää kappale käyttäjän haltuun, vaan koskee kaikkia Celiasta tehtäviä äänikirja- ja e-kirjalainoja.
”Arvostus pitää näkyä myös valtiotason ratkaisuissa”
Celia-lainoja koskevan korvausjärjestelmän puutteista on keskusteltu vuoden aikana runsaasti muun muassa Sanaston kansanedustajille järjestämässä Korvaamattomat kirjat -tilaisuudessa toukokuussa sekä sivistysvaliokunnalle ja sivistys- ja tiedejaostolle järjestetyillä Kirjallisuuskahveilla lokakuussa.
Sanaston tavoitteena on saada vanhentunut tekijänoikeuslain 17 b § päivitettyä mahdollisimman pikaisesti. Lain ajantasaistaminen on mahdollista tehdä kansallisesti: Tekijänoikeuslaissa olevaa ehtoa, jonka mukaan tekijällä on oikeus saada korvaus vain ”jos […] teoskappale jää pysyvästi lukemisesteisen haltuun”, ei ole määritelty direktiivissä.
– Kyse on kansallisesta päätöksestä rajoittaa korvaus vain tiettyyn käyttöön. Aikana, jolloin Celiasta lainattiin lähinnä CD-äänikirjoja, tämä on ollutkin ihan toimiva ratkaisu. Kirjallisuuden käyttötavat ovat kuitenkin muuttuneet, eikä laki vastaa nykypäivää. Korvausta koskevassa lainsäädännössä pitäisi ottaa huomioon kirjallisuuden tosiasiallinen käyttötapa, muistuttaa Lappalainen.
Myös valmistumaisillaan olevassa Suomen kulttuuripoliittista tulevaisuuden linjaa kartoittavassa kulttuuripoliittisessa selonteossa puhutaan tekijänoikeuksien merkityksestä. Selonteossa tekijänoikeuksien ja kulttuurintekijöiden toimeentulon vahvistaminen ja ymmärrys kulttuurin arvosta sekä sen itsensä vuoksi että ansiotoimintana nousevat esiin.
– Kirjailijoiden ja kääntäjien työn tulosten ilmainen hyödyntäminen ei ole valtiolta vastuullista tai kestävää toimintaa. Kirjallisuuden ja sen tekijöiden arvostus pitää näkyä myös valtiotason ratkaisuissa eli siinä, että tahdotaan korvata kirjallisuuden tekijöille heidän työnsä ilmainen hyödyntäminen, Lappalainen painottaa.
