DSM-direktiivin voimaansaattamista koskevaa ensimmäistä esitysluonnosta kritisoitiin viime syksyn lausuntokierroksella voimakkaasti. Jatkovalmistelussa syntynyt esitysluonnos seuraa tarkemmin direktiivin sanamuotoja, rakennetta ja tavoitteita ja sisältää selkeitä parannuksia aiempaan esitysluonnokseen verrattuna. Tämänhetkisen tiedon mukaan esitys olisi etenemässä eduskuntaan viikolla 15. Sanasto seuraa aktiivisesti lainsäädäntöhankkeen vaiheita.
Selkeitä parannuksia aiempaan esitysluonnokseen verrattuna
Opetus- ja kulttuuriministeriössä jatkovalmisteltu tekijänoikeuslain muuttamista koskeva hallituksen esitysluonnos julkaistiin maaliskuun alussa. Esityksen pääasiallisena tarkoituksena on saattaa voimaan EU:n vuoden 2019 keväällä hyväksymä direktiivi tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla (DSM-direktiivi). Direktiivin tavoitteena on ollut tekijänoikeuslainsäädännön modernisointi vastaamaan paremmin uusia käyttötapoja ja -tarpeita sekä tekijänoikeuslainsäädännön yhdenmukaistaminen EU-tasolla, oikeudenhaltijoiden aseman parantaminen sekä yhdenmukaisten toimintamahdollisuuksien takaaminen digitaalisilla markkinoilla EU:ssa
Jatkovalmistelussa syntynyt esitysluonnos seuraa tarkemmin direktiivin sanamuotoja, rakennetta ja tavoitteita kuin viime syksynä lausuntokierroksella ollut ja murskakritiikin saanut ensimmäinen esitysluonnos. Jatkovalmistelussa on myös pyritty yhteneväiseen tulkintaan Ruotsin ja Tanskan omaksumien ratkaisujen kanssa, mikä on perusteltua tekijänoikeuslainsäädännön yhteispohjoismainen traditio huomioiden.
Jatkovalmistelussa on pitäydytty pääsääntöisesti ainoastaan direktiivin edellyttämissä muutostarpeissa ja direktiiviin kuulumattomat muutostarpeet on jatkovalmistelussa rajattu pois esitysluonnoksesta.
Kirjallisuuden tekijöiden kannalta keskeisimmät esitetyt muutokset
Tekstin- ja tiedonlouhinta sekä opetuksen havainnollistaminen
Hallituksen esitysluonnoksen mukaan teoksesta saisi valmistaa kappaleita käytettäväksi tekstin- ja tiedonlouhintaa varten paitsi tieteellisen tutkimuksen yhteydessä (esitysluonnoksen 13 b §:n 2 mom.), myös esimerkiksi yrityksissä ja ansiotarkoituksessa (esitysluonnoksen 13 b §:n 1 mom.). Jatkovalmistelussa säännöstekstiin on lisätty vaatimus siitä, että tekstin- ja tiedonlouhinnan edellytyksenä molemmissa tapauksissa on se, että teokseen on laillinen pääsy. Esitetty rajoitussäännös ei ole ehdoton, sillä tekijällä olisi esityksen mukaan mahdollisuus pidättää itsellään kappaleen valmistamista koskeva oikeus silloin, kun kyse on muusta kuin tieteellistä tutkimusta varten tapahtuvasta tekstin- ja tiedonlouhinnasta. Kun kysymys on tieteellisessä tarkoituksessa tapahtuvasta tiedonlouhinnasta, oikeuksien pidättäminen ei olisi sallittua.
Opetuksen havainnollistamisesta koskevan artiklan 5 täytäntöönpanossa on luovuttu laajan rajoitussäännöksen esittämisestä. Suomessa hyvin toimivaa sopimuslisenssijärjestelmää täydentämään on esitetty rajoitussäännöstä niitä tilanteita varten, joissa sopimislisenssiä tai muuta käyttölupaa ei ole tarjolla (esitysluonnoksen 14 a §). Tekijällä olisi oikeus korvaukseen rajoitussäännöksen nojalla tapahtuvasta teoksen käytöstä. Korvaukset jaettaisiin yhteishallinnointiorganisaation kautta. Tekijöiden näkökulmasta sopimuslisenssin nojalla tapahtuvan käytön ensisijaisuus on selkeä parannus syksyiseen esitykseen verrattuna.
Kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten käyttäminen kulttuuriperintölaitoksissa
Kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten käyttö arkistoissa, kirjastoissa ja museoissa olisi esitysluonnoksen mukaan mahdollista ensisijaisesti sopimuslisenssin nojalla: valtioneuvoston asetuksella säädettävä arkisto ja yleisölle avoin kirjasto tai museo saisi valmistaa omissa kokoelmissaan olevasta kaupallisesta jakelusta poistuneesta teoksesta kappaleita ja levittää teoksen kappaleita yleisön saataviin ja välittää teoksen yleisölle (esitysluonnoksen 16 g §). Sopimuslisenssin nojalla tapahtuva käyttö ei olisi kuitenkaan mahdollista, jos tekijä olisi kieltänyt kappaleen valmistamisen ja yleisön saataviin saattamisen. Ilmoitus kiellosta on toimitettava sopimuslisenssiorganisaatiolle tai sille kulttuuriperintölaitokselle, joka käyttää teosta sopimuslisenssin nojalla.
Direktiivin mukaan teoksen katsotaan poistuneen kaupallisesta jakelusta, kun voidaan vilpittömässä mielessä olettaa, että koko teos ei ole yleisön saatavissa tavanomaisen kaupan kanavien välityksellä sen jälkeen, kun on toteutettu kohtuullisia toimia sen määrittämiseksi, onko teos yleisön saatavissa. Hallituksen esitysluonnoksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan koko teoksella tarkoitetaan esimerkiksi kirjaa, eikä arvioitavana olisi, ovatko kirjaan sisältyvät valokuvat tai muut teokset mahdollisesti jollain tavoin kaupallisesti saatavilla. Painettujen kirjojen osalta kysymys olisi käytännössä siitä, ovatko kirjat saatavilla kirjakaupoista. Digitaalisten aineistojen osalta katsotaan, että aineiston saatavuus digitaalisissa palveluissa merkitsisi tavanomaista kaupan kanavaa.
Teosta, joka ei ole koskaan ollut kaupallisessa jakelussa, voisi sopimuslisenssin nojalla käyttää vasta viiden vuoden kuluttua siitä vuodesta, jolloin teos on sisällytetty laitoksen kokoelmaan. Tekijöiden näkökulmasta viiden vuoden aikarajan sisällyttämiselle säännöstekstiin on perusteltu: sillä varmistetaan, ettei kulttuuriperintölaitoksille synny oikeutta käyttää sellaista teosta, jonka kaupallista hyödyntämistä ei ole vielä ehditty aloittaa.
Sopimuslisenssiä täydentämään on esitysluonnoksessa ehdotettu rajoitussäännöstä: jos saatavilla ei ole käyttölupaa, saa arkisto, kirjasto tai museo käyttää omissa kokoelmissaan olevaa teosta valmistamalla siitä kappaleita ja levittämällä teoksen kappaleita ja välittämällä teoksen yleisölle (esitysluonnoksen 16 h §). Edellytyksenä rajoitussäännöksen nojalla tapahtuvalle käytölle olisi lisäksi se, että teoksen voidaan olettaa poistuneen kaupallisen jakelun piiristä. Tekijällä olisi oikeus kieltää myös rajoitussäännöksen nojalla tapahtuva käyttö: ilmoitus kiellosta osoitettaisiin sille kulttuuriperintölaitokselle, joka käyttää teosta rajoitussäännöksen nojalla.
Teosten käyttö parodiassa (esitysluonnoksen 23 a §)
Esitysluonnos sisältää aiemman ehdotuksen tavoin uuden parodiaa koskevan rajoitussäännöksen, jonka mukaan teosta olisi lupa käyttää hyvän tavan mukaisesti parodiassa, karikatyyrissä tai pastississa (esitysluonnoksen 23 a §). Teoksen käyttöä parodiassa on pidetty aiemminkin sallittuna, mikäli vapaan muuntelun tuloksena on syntynyt itsenäinen teos, mutta esitysluonnoksen mukaan parodian ei tarvitse enää yltää itsenäiseksi teokseksi.
Parodiapykälän osalta tekijöiden taloudellisiin oikeuksiin kohdistuvia vaikutuksia ei ole juurikaan arvioitu. Kun tekijän yksinoikeutta määrätä teoksensa käytöstä rajoitetaan, vähenevät aina samalla ne usein pienistä puroista koostuvat tulot, jotka muodostavat luovan työn tekijän elannon. Myöskin parodiapykälän käytön edellytyksenä oleva hyvän tavan mukaisuus vaatisi vielä tarkennuksia lainkohdan yksityiskohtaisiin perusteluihin muun muassa tekijöiden moraalisten oikeuksien toteutumisen suhteen. Rajoitussäännöksen nojalla tapahtuvan käytön ja luvanvaraisen teoksen muuntelun välistä rajanvetoa olisi samoin syytä analysoida perusteluissa tarkemmin.
Tekijöiden ja esittävien taitelijoiden asemaan parannuksia (esitysluonnoksen 28 a §, 30 a § ja 30 b §)
Tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden asemaan on uudessa esitysluonnoksessa esitetty direktiivin mukaisia parannuksia. Esityksessä on mukana säännös tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden oikeudesta saada asianmukainen ja oikeasuhtainen korvaus teostensa ja esitystensä käytöstä (esitysluonnoksen 28 a §), samoin kuin tekijöiden oikeudesta saada selvitys teoksen hyödyntämisestä (esitysluonnoksen 30 a §). Tekijöille esitetään myös oikeutta oikeudenluovutuksen peruuttamiseen, jos teosta ei ole hyödynnetty kunkin alan erityispiirteet ja käytännöt huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa oikeuden luovutusta koskevan sopimuksen tekemisestä eikä luovutuksensaaja aloita hyödyntämistä kuuden kuukauden kuluessa tekijän esittämästä vaatimuksesta (esitysluonnoksen 30 b §).
Kustannussopimuksia koskevia pykäliä ei jatkovalmistelussa syntyneessä hallituksen esitysluonnoksessa esitetä poistettavaksi tekijänoikeuslaista viimesyksyisen esitysluonnoksen tapaan. Tekijänoikeuslain 31 § (Kustannussopimus), 32 § (Painoksen julkaiseminen), 33 § (Julkaisemiseen liittyvät velvollisuudet), 34 § (Julkaisematta jättäminen), 35 § (Painoksen ja tilityksen tiedot), 36 § (Uusi painos) ja 37 § (Tekijän oikeus julkaista teos) esitetään jätettäväksi voimaan muuttamattomina. Kustannussopimuksia koskevalla erityissääntelyllä on tärkeä ohjaava, täydentävä ja tulkintavaikutus.
Verkkosisällönjakopalvelujen vastuu ja arvokuilukysymys (esitysluonnoksen 6 a luku)
Myös niin sanotun arvokuilukysymyksen osalta on jatkovalmistelussa menty parempaan suuntaan. Perusperiaate on, että verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajilla (esim. YouTube) täytyy olla tekijöiden lupa niiden antaessa yleisölle pääsyn käyttäjien palveluun lataamiin tekijänoikeudella suojattuihin teoksiin tai muuhun suojattuun aineistoon. Jatkovalmistelun jälkeen arvokuilun osalta suurin ongelma liittyy esitysluonnokseen sisältyvään mutta direktiiviin kuulumattomaan niin sanottuun kohtuulliseen hyvitykseen (esitysluonnoksen 55 j §), johon käyttäjä ja palveluntarjoaja olisivat esitysluonnoksen mukaan oikeutettuja teoksen perusteettoman eston tai poiston yhteydessä. Esitetty lainsäädäntöratkaisu loisi perusteettoman rangaistusluonteisen korvausjärjestelmän olemassa olevan vahingonkorvauksen oheen. Tällaista ei tarvita ja esitystä tulee näiltä osin muuttaa.
Mitä seuraavaksi?
Jatkovalmistelussa syntynyt hallituksen esitysluonnos on käynyt lainsäädännön arviointineuvostossa, joka on lausunnossaan 1.4.2022 katsonut, että esitysluonnosta on täydennettävä vaikutusten arvioinnin osalta, ennen kuin esitys voidaan antaa eduskunnalle. Toisin sanoen maaliskuussa julkaistuun esitysluonnokseen tulee vielä tehtäväksi muutoksia ennen tekijänoikeuslain muutoksen eduskuntakäsittelyn alkamista.
Opetus- ja kulttuuriministeriössä on ryhdytty välittömästi täydentämään esitysluonnoksen vaikutusten arviointia lainsäädännön arviointineuvoston edellyttämällä tavalla. Tämänhetkisen tiedon mukaan esitys olisi etenemässä eduskuntaan viikolla 15. Sanasto seuraa aktiivisesti eduskuntakäsittelyn vaiheita.
Tekijänoikeuslain muutosten on hallituksen esitysluonnoksen mukaan tarkoitus tulla voimaan vuoden 2023 alusta alkaen.
