Sanasto on olemassa, jotta kirjailijoiden ja kääntäjien tekijänoikeudet toteutuisivat mahdollisimman hyvin. Sanan arvo -juttusarjassa annamme kirjallisuuden tekijöiden kertoa, mitä tekijänoikeus ja tekijyys heille merkitsee. Lokakuun haastattelussa työstään kertoo suomentaja, japanologi ja tietokirjailija Raisa Porrasmaa.
– Suomessa kääntäjät tekevät työtään hirveän tarkasti. Toivoisin, että kääntäjien työtä arvostettaisiin ja nostettaisiin esiin esimerkiksi ottamalla käytännöksi mainita kääntäjän nimi aina kirja-arvosteluissa. Tämä lisäisi lukijoiden tietoisuutta siitä, että alkukielisen teoksen ja suomennoksen välissä on ihminen. Kääntäjä on teoksen toinen tekijä ja tällä tulee olla tekijänoikeudet samoin kuin kirjailijalla.
Kääntäjä ja tietokirjailija Raisa Porrasmaa kertoo havahtuneensa tekijänoikeusasioihin vasta hiljattain. Liityttyään Sanastoon hän on ollut ilahtunut siitä, että työssä, jossa tulon saaminen on epäsäännöllistä ja epävarmaa, muodostavat tekijänoikeuskorvaukset kuitenkin säännöllisesti maksettavan palkkion.
Porrasmaata työ ei jätä koskaan rauhaan: hän elää ja työskentelee kotonaan kirjojen kanssa. Yksin kaikesta vastuussa oleminen luo stressiä, mutta työssä kiehtoo vapaus päättää omasta työskentelystään.
– Minulla on yliopistoajoista asti ollut tavoite, että en päätyisi tekemään työtä josta en pidä.
Alun perin ranskalaista filologiaa opiskelemaan mennyt Porrasmaa vaihtoi pääaineensa Japanin tutkimukseen, koska japanin kieli ja kulttuuri oli kutkutellut hänen takaraivossaan lukioaikaisesta home stay -vaihdosta saakka.
– Opiskeluaikana vietin vuoden Pariisissa opiskellen Institut national des langues et civilisations orientales -instituutissa, josta on valmistunut maailman parhaita japanin ranskantajia. Instituutin opetusmetodi oli lähinnä kääntämistä, mikä sytytti kipinän ruveta kääntäjäksi.
Porrasmaan käännöstöihin lukeutuvat muun muassa Haruki Murakamin Värittömän miehen vaellusvuodet (2014), joka oli ensimmäinen suoraan japanista suomennettu Murakamin teos sekä tänä vuonna ilmestynyt Sayaka Muratan Lähikaupan nainen, joka kuvaa 36-vuotiaan Keikon vaikeuksia sopeutua japanilaisen kulttuurin vaatimuksiin. Hänen omat tietoteoksensa käsittelevät japanilaista kulttuuria eri näkökulmista. Auringonjumalattaren tyttäret: Naiskohtaloita muinaisesta Japanista (2019) on viimeisin Porrasmaalta ilmestynyt tietokirja.
Uskottava käännös vaatii aikaa ja kontekstin ymmärrystä
Saatuaan uuden teoksen käännettäväksi, Porrasmaa tekee sille useamman läpiluvun. Jos mahdollista, hän aloittaa lukemalla kirjasta ensin käännöksen joko ranskaksi, englanniksi tai saksaksi. Kun käännös on luettu, kirja pitää unohtaa hetkeksi. Tauon jälkeen Porrasmaa käy japaninkielisen teoksen läpi moneen kertaan ja erityisen tarkasti ennen kuin ryhtyy varsinaiseen käännöstyöhön.
– Ensimmäisestä käännöksestäni tulee aina hyvin tarkka. Tämän jälkeen lepuutan työtä ja paneudun muihin projekteihin, jos mahdollista. Kun palaan tekstiin, yleensä tuntuu, että se ei ole suomea lainkaan. Tämä johtuu siitä, että ensimmäinen versio on liian lähellä japania eikä täten ole luettavissa suomeksi. Pyrinkin kääntäessäni ottamaan etäisyyttä alkutekstiin, jotta saisin luotua käännöksestä uskottavan suomennoksen.
Vaikka kuinka tiedän, mitä jokin tekstissä oleva asia tarkoittaa, joudun tarkoin miettimään, miten sanoisin sen suomeksi. Japanin kääntämisessä jokainen lause pitää purkaa ja kasata takaisin täysin uutena.
Japanista suomentaminen on erityisen haastavaa ja työlästä siksi, että japanin kieli eroaa niin paljon suomesta. Japaniksi asioita sanotaan hyvin eri tavalla kuin länsimaisilla kielillä.
– Japanilaiset kollegani, jotka kääntävät suomesta sanovat, että kääntäessä tuntuu kuin oma kieli halvaantuisi. Vaikka kuinka tiedän, mitä jokin tekstissä oleva asia tarkoittaa, joudun tarkoin miettimään, miten sanoisin sen suomeksi. Japanin kääntämisessä jokainen lause pitää purkaa ja kasata takaisin täysin uutena.
Porrasmaa nauttii työssään eniten niistä ominaisuuksista, joita työn haastavuus luo. Työ on hänelle muun muassa ongelmanratkaisua.
– Japanin kääntäminen on palapelin ratkaisua, sitä, että minulla on ongelmia, joita käyn vähitellen läpi. Olen lukenut, että kirjoitusmerkkejä lukiessa ihminen käyttää eri aivojen osia kuin lukiessaan länsimaisia aakkosia, joihin ei liity suoria visuaalisia merkityksiä. Työni on siis myös aivojumppaa.
Japanin kielen kommervenkit ovat suomalaisesta näkökulmasta lukuisat. Kielen sanajärjestys poikkeaa paljon suomen sanajärjestyksestä, lauseista tippuu usein subjekti pois ja lisäksi kiinalaisperäisillä kanji-merkeillä on useita eri merkityksiä ja lukutapoja. Japanin kielessä kontekstilla onkin erityinen merkitys, ja siinä jätetään myös paljon asioita sanomatta. Tämän vuoksi kääntäjän rooli japanista suomennettaessa on erityisen korostunut.
– Suomentaessani teosta ranskan kielestä huomasin, miten paljon nopeammin käännöstyö sujui sen vuoksi, että ranska on paljon lähempänä suomea kuin japani. Japanin kääntämisestä pitäisikin maksaa paremmin, koska siihen menee niin paljon enemmän aikaa.
Japanin kirjallisuudesta rikastusta omaan kulttuuriin
Porrasmaa kertoo, että kääntäjänä hänen työnsä olennainen osa on Japanin kirjamaailman aktiivinen seuraaminen ja käännösehdotusten tekeminen teoksista, jotka voisivat kiinnostaa suomalaislukijoita.
– Ehdotusten tekemisessä haasteena on, että kustantamot eivät välttämättä voi lukea alkuteosta, jos sitä ei olla käännetty millekään länsimaiselle kielelle. Teen kirjoista heille lausuntoja ja onkin ollut mukava huomata kustantamojen tarttuneen viime aikoina uusiin teoksiin siitä huolimatta, että niistä ei ole ollut saatavilla länsimaista käännöstä.
Kääntäjä elää rahoituksen suhteen alituisessa epävarmuudessa ja jatkuva apurahojen hakeminen vie aikaa. Avainasia olisi, että kääntäjät tulisivat työllään toimeen.
Porrasmaan mukaan japanilaisella nykykirjallisuudella on oma paikkansa suomen kirjallisuuskentällä. Kirjallisuus avaa meille uusia maailmoja.
– Vaalin klassista sivistysihannetta – sitä, että kaiken ei tarvitse olla käytännöllisesti tai taloudellisesti hyödyllistä. Kieli, joka on täysin erilainen, opettaa ihan uudenlaista ajattelutapaa sekä ylipäätään rikastaa elämää ja kokemusta omasta kulttuurista ja omasta itsestä.
Hyvä esimerkki japanilaisen ajattelun erilaisuudesta on japanin kielen erilaiset tavat puhua ihmisille sen mukaan, missä hierarkisessa asemassa keskustelukumppanit ovat suhteessa toisiinsa.
– Suomalaissyntyinen japanilainen poliitikko Marutei Tsurunen on sanonut, että suomeksi pystyy puhumaan vaimolle ja presidentille samalla tavalla, mutta japaniksi se ei todellakaan olisi mahdollista.
Entä miten pidetään huoli siitä, että päteviä harvinaisten kielten kääntäjiä ja kulttuurin tulkitsijoita olisi jatkossakin? Porrasmaan mukaan asiaan voi tarttua muun muassa koulutuspolitiikan kautta huolehtimalla siitä, että englannin kielen ylivalta ei kasva liian suureksi. Tärkeintä olisi kuitenkin, että kääntäjien työ turvattaisiin taloudellisesti.
– Kääntäjä elää rahoituksen suhteen alituisessa epävarmuudessa ja jatkuva apurahojen hakeminen vie aikaa. Avainasia olisi, että kääntäjät tulisivat työllään toimeen.
Teksti: Anni Kukka
