Sanasto on olemassa, jotta kirjailijoiden ja kääntäjien tekijänoikeudet toteutuisivat mahdollisimman hyvin. Sanan arvo -juttusarjassa annamme kirjallisuuden tekijöiden kertoa, mitä tekijänoikeus ja tekijyys heille merkitsee. Kääntämisen saloja avaa suomentaja Kersti Juva.
Kolme kirjaa. Sen verran lapsi sai viedä kerralla kotiinsa hengenravintoa Turun pääkirjastosta 1950-luvulla – ja kääntäjä Kersti Juvahan (s. 1948) vei. Lainatut teokset luettuaan hän haki seuraavat kolme kirjaa, luki ja luki.
– Olimme juuri muuttaneet Helsingistä Turkuun, ja pihakaverini jäivät pääkaupunkiin. Uppouduin kirjoihin täysin, ja lukion jälkeen hakeuduin opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta.
Viisikymmentä vuotta suomentaneen konkarin käännöstuotantoon kuuluu Taru sormusten herrasta -sarjan lisäksi muun muassa Charles Dickensin ja A.A. Milnen kaltaisia brittiklassikoita, lastenkirjallisuutta, kuunnelmia ja näytelmiä.
– Kääntäjä on kirjallisuuden paras ja tarkin lukija. Nautin työssäni eniten siitä, miten syvälle kirjojen maailmaan saan sukeltaa.
Tekijänoikeudet suojaavat kääntäjän taidetta
Kieltä Juva luonnehtii kirjallisuuden tekijän instrumentiksi: kääntäjä virittää sanoja kuin viulua, ja hänen tulkintansa teoksesta on arvokas siinä missä alkutekstikin.
– Pianokappaleen soittajaakaan ei syytetä siitä, että hän olisi tulkinnallaan pilannut teoksen tai tahrannut Mozartin Emmehän pidä käännöksiä huonompina versioina alkuteoksesta?
Suomentajalle kuuluvat moraaliset ja taloudelliset tekijänoikeudet tuotoksestaan. Jos kääntäjän tekstiä käytetään, kuuluisi hänen saada paitsi nimensä näkyville myös korvaus tehdystä työstä.
Kääntäjän nimen mainitsematta jättäminen on Juvasta enemmän kuin unohtamista – se on käännöstyön väheksymistä.
– Kääntäjät lakaistaan maton alle, jotta voitaisiin ratsastaa kirjailijan nimellä. Kirja ei kuitenkaan käänny itsestään, ja tekijän kuuluu saada työstään kunnia.
Sanasto ajaa suomentajienkin asiaa
Apurahojen lisäksi Sanaston maksamat tekijänoikeuskorvaukset muodostavat huomattavan osan Juvan tuloista. Monille suomentajille erityisesti lainauskorvaukset ovat ensiarvoisen tärkeitä.
– Sanasto on mullistanut kääntäjien toimeentulon. Jouluksi tilille tulevat korvaukset ovat monille taiteen tekijöille huomattava tuki.
Sanasto ajaa kaikkien kirjallisuuden tekstintekijöiden, myös kääntäjien, asiaa. Taiteilijan ja suomentajan identiteetti merkitsee Juvalle valtavasti.
– Kääntäminen on yksi elämäni tärkeimmistä asioista. Työ kulkee mukanani ja on läsnä ajatuksissani, koko ajan ja kaikkialla.
Eläytymistä ja notkeaa suomea
Kääntäjän täytyy eläytyä teoksen maailmaan, ymmärtää sitä syvästi ja ilmaista asioita notkealla suomella. Kirjallisuuden taivuttaminen toiselle kielelle vaatii Juvan mielestä aina jonnekin tuntemattomaan kurkottamista.
– Kääntäminen on aina hidasta. Jahkailen paljon ja teen jokaisessa työssäni kolme kierrosta: raakakäännöksen, varsinaisen editoinnin ja viimeistelyn.
Uran tähtihetkiin lukeutuu Laurence Sternen Tristram Shandy – elämä ja mielipiteet -järkäleen suomentaminen. ”Roisi, pähkähullu ja hulvaton” romaani saa suomentajan syttymään silmin nähden.
– Mikään työ ei ole ollut niin haastava kuin Tristram Shandyn kääntäminen. Kun lopulta selätin Sternen teoksen, olin valtavan onnellinen!
Koneet eivät korvaa kääntäjää
Digitalisaatiota kääntämisen konkari pitää pääosin iloisena asiana. Siinä missä ennen suomennettiin vaivalloisesti kirjoituskoneella ja tietosanakirjojen armoilla, nykyään päästään helpommalla. Kun laitteet suorittavat rutiinihommat, kääntäjä vapautuu tekemään jotakin luovempaa.
– Kone ei kykene tunnistamaan kirjailijan ajatusmaailmaa, vaan sen voi tehdä vain toinen ihminen.
Taiteen sähköistyminen tuottaa tekijänoikeuksille omat haasteensa, joista Juvaa eniten huolettavat kirjallisuuden suoratoistopalvelut. Pitää muistaa, että vaikka digitalisaatio mahdollistaisikin tekstien toisintamisen, tekijänoikeudet jäävät aina kirjallisuuden tekijöiden – kirjailijan ja kääntäjän – huomaan.
Suomentaja uskoo, että käännöstyön ammattilaisille riittää kysyntää tulevaisuudessakin.
– Kääntäjiä tarvitaan yhteiskunnassamme niin kauan kuin kirjallisuutta luetaan.
Teksti: Venla Valtanen
