Ammattina kirjoittaminen -ohjelmissa aiheina olivat suoratoistopalvelut ja tekoäly sekä lainsäädännön ja päättäjien mahdollisuudet vaikuttaa kirjallisuuden tekijöiden työskentelyedellytyksiin.
Kirja-alan kuuma peruna on kuluneen syksyn aikana ollut suoratoistopalvelut ja niiden vaikutus kirjallisuuden tekijöiden tuloihin. Aihe on puhuttanut jo pitkään, mutta tänä syksynä julkaistu kirjailijoiden avoin kirje suomalaisen kirjallisuuden puolesta on nostanut suoratoistopalvelut ja kirjallisuuden tekijöiden ansainnan syksyn kirjakeskustelun kärkeen.
Suoratoistopalveluiden vaikutuksesta kirja-alaan ja kirjallisuuden tekijöiden työhön keskusteltiin myös Helsingin Kirjamessuilla torstaina 24.10. Ammattina kirjoittaminen -ohjelmassa, jossa keskustelemassa olivat kirjailija JP Koskinen, tieto- ja oppikirjailija Timo Tossavainen, suomentaja Kaisa Ranta ja kustannuspäällikkö Kalle Siltala.
Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtajana toimiva Timo Tossavainen kertoi heti keskustelun aluksi oppikirjallisuuden kirjoittamisen ja käyttämisen mullistuneen täysin 2000-luvun aikana. Kirjailija JP Koskinen puolestaan muistutti, että suoratoistopalvelut ovat muuttaneet paitsi lukutapoja myös kirjailijoiden tulonmuodostuksen logiikkaa. Korvaus suoratoistopalvelussa luetusta kirjasta on pienempi kuin painetusta, ja lisäksi palveluissa pätee minuuttitaksa, joten pitkästä kirjasta saa paremman korvauksen kuin lyhyestä teoksesta. Vaikka painettujen kirjojen myynti oli kääntynyt laskuun jo ennen äänikirjabuumia, Koskisen mukaan lasku selvästi jyrkkeni lukuaikapalveluiden myötä.
Kustannuspäällikkö Kalle Siltala muistutti, että lukuaikapalvelut tulivat markkinoille tärkeässä hetkessä, sillä kirjamyynnin laskun myötä myös kirjakauppojen määrä alkoi vähentyä. Kasvua alkoi syntyä juuri digin puolella. Digivetoinen markkina on kuitenkin muuttanut koko liiketoiminnan logiikkaa, jonka seurauksena voi olla, että kustantajan tulot kasvavat, mutta samaan aikaan kirjailijan tulot pienenevät.
Siltala työskentelee käännetyn kirjallisuuden parissa, ja hän sanoo näkevänsä jo nyt, miten äänikirjat vaikuttavat siihen, mitä käännetään. “Käännöskirjallisuuden tekeminen on kallista. Ensin pitää maksaa oikeuksista ja sitten maksetaan käännöksestä. Kun puolet markkinasta on digimyyntiä, rakenteensa puolesta haastava kirjallisuus joutuu tulemaan toimeen puolikkaalla markkinalla, ja tämä väkisin vaikuttaa kustannuspäätöksiin ja on vaikuttanut jo”, Siltala kuvasi tilannetta. Siltalan mielestä juuri käännöskirjallisuus on ensimmäinen kirjallisuuden ala, joka kaventuu äänikirjamarkkinan myötä.
Torstaina 24.10. Ammattina kirjoittaminen -keskustelun aiheena oli suoratoistopalvelut ja tekoäly.
”Tekoälyn paikka on olla renki”
Ohjelmassa keskusteltiin myös tekoälyn vaikutuksesta kirjallisuuden tekijöiden työhön. Panelistit eivät olleet huolissaan siitä, että tekoäly veisi heidän työnsä.
Suomentaja Kaisa Ranta oli puheenvuorossaan yksiselitteisesti sitä mieltä, että tekoäly ei voi korvata kääntäjää. “En käännä kieltä, en käännä sanoja, enkä käännä lauseita. Minä käännän kirjan. Vain ihminen pystyy tähän”, Ranta kiteytti.
Ranta muistutti myös, että käännöstyö on teokseen perehtymistä ja tutustumista. Jos Ranta saisi ei saisi kirjasta eteensä mitään muuta kuin tekoälyllä käännetyn tekstin, jota hänen pitäisi jatkotyöstää, tekoälyn versio olisi hänelle täysin hyödytön, jos hän ei tietäisi kirjasta mitään.
Kalle Siltala näki tekoälyssä mahdollisuuksia kustantajan näkökulmasta. Tekoälyn avulla voidaan tehdä äänikirjojen lukijoille lausuntaohjeita vieraskielisistä nimistä, paikannimistä ja ilmaisuista. Toinen tärkeä alue, jossa tekoäly voi auttaa liittyy kirjojen metadataan, sillä tekoäly kommunikoi algoritmin kanssa paremmin kuin ihminen.
Keskustelun lopuksi Timo Tossavainen vielä kiteytti tekijöiden yhteisen ajatuksen siitä, että tekoälyn kuuluu pysyä renkinä ja työkaluna.
Keskustelijat: Timo Tossavainen, JP Koskinen, Kaisa Ranta ja Kalle Siltala. Keskustelun juonsi toimittaja Alma Onali.
Suomesta on tulossa kirjallisuuden superverottaja Euroopan Unionissa
Perjantaina 25.10. Ammattina kirjoittaminen -ohjelmaparin toisessa osassa keskusteltiin kirjallisuuden tekijöiden työn tulevaisuudesta ja työskentelyedellytyksistä. Keskustelemassa olivat kansanedustajat Tuula Haatainen (sd.) ja Sari Sarkomaa (kok.), sekä kirjailija Tiina Raevaara ja runoilija Peter Mickwitz.
Tiina Raevaaralle kirjallisuuden tekijöiden tulevaisuus on tällä hetkellä huolien sävyttämää. Huolista Raevaara nosti esiin lukemisen vähenemisen ja lukutaidon heikkenemisen ja eriytymisen, sekä kirjailijoiden ansainnan muuttumisen ja mahdollisen alv:n korotuksesta johtuvan lainauskorvausmäärärahan laskun.
Peter Mickwitz oli huolissaan siitä, miten kirjallisuus- ja kulttuurialaa murennetaan valtion toimesta. ”Kulttuurin rahoituksen kiristäminen ei tunnu enää taloudelliselta kysymykseltä, vaan siinä on ideologiaa mukana. Suomessa on tehty sivistystyötä kohta 200 vuotta, ja me tiedämme, että purkaminen ja tuhoaminen on hyvin paljon nopeampaa kuin rakentaminen.”
Ammattina kirjoittaminen -ohjelmassa 25.10. kansanedustajat ja kirjallisuuden tekijät keskustelivat kirjailijoiden ja kääntäjien työn tulevaisuudesta.
Ohjelmassa keskusteltiin myös kirjojen arvonlisäveronkorotuksesta. Suomesta on tulossa kirjojen suurverottaja, sillä kirjojen alv-kanta on vuodenvaihteessa nousemassa 10 prosentista 14 prosenttiin. EU:n keskiarvo kirjojen arvonlisäverolle on 6 prosenttia. Kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuula Haatainen muistutti, että EU:n tavoite kirjojen alv-kannalle on nolla prosenttia. ”Tässä asiassa me näyttäydymme todella erikoisena maana”, Haatainen kiteytti.
Hallituspuoluetta keskustelussa edustanut kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoi, että kun talouden sopeutuspäätöksiä tehtiin, leikkausten rinnalle haluttiin tehdä myös veroratkaisuja. Sarkomaa kuitenkin myönsi, että kirjojen olisi pitänyt jäädä alv-kannan korottamisen ulkopuolelle. Erityistä huolta Sarkomaa kantoi lainauskorvauksesta. ”Ainakin on pidettävä huolta siitä, että jos alv nousee, lainauskorvaukset eivät saa laskea.” Molemmat kansanedustajat pitivät lukemista äärimmäisen tärkeänä asiana demokratialle.
Tekijänoikeuslain uudistuksen myötä e-kirjat ja e-äänikirjat tulivat tämän vuoden alussa sähköisen kirjastokäytön korvaamisen piiriin, mutta kuten kirjailija Tiina Raevaara keskustelussa muistutti, kirjastojen nk. verkkokirjahyllyt ovat vielä kokonaan korvausten ulkopuolella. Sekä Sarkomaa että Haatainen olivat yhtä mieltä siitä, että myös verkkokirjahyllyaineistojen käyttämisestä tulisi maksaa kirjallisuuden tekijöille korvausta.
Keskustelemassa olivat kansanedustajat Sari Sarkomaa (kok.), Tuula Haatainen (sd.), runoilija Peter Mickwitz ja kirjailija Tiina Raevaara. Alma Onali haastatteli.
Kulttuuripoliittisen selonteon tavoitteena on asettaa eduskunnalle pitkän aikavälin strategiset tavoitteet
Vireillä olevan kulttuuripoliittisen selonteon tavoitteena on asettaa kulttuurialalle pitkän aikavälin strategia ja yhteinen linja kulttuuripoliittisiin päätöksiin.
Juontaja Alma Onali kysyi keskustelijoilta, onko selonteko oikeasti järeä työkalu kulttuuripolitiikassa. Tuula Haataisen mielestä kulttuuripoliittisen selonteon pitää sisältää riittävän konkreettisia toimenpiteitä, mutta niiden lisäksi vaaditaan myös resursseja. ”Meillä pitää olla poliittisesti yhteinen käsitys siitä, miten me näemme kulttuurin, miten sitä halutaan kehittää ja mitkä ovat sudenkuoppia.”
Haatainen myös toivoi, että kulttuurista käytäisiin sekä eduskunnassa että koko kansalaisyhteiskunnassa laajaa keskustelua. Sari Sarkomaa muistutti, että selonteon on tarkoituksena sitouttaa kaikki puolueet toimimaan pitkäjänteisesti kulttuurin kehittämisen puolesta yli hallituskausien.
Keskustelun lopuksi Raevaaralta ja Mickwitziltä kysyttiin, miksi kirjallisuuden tekijöiden tulee saada tehdä työtään ja mihin kirjailijoita ja kirjallisuuden kääntäjiä yhteiskunnassa tarvitaan. Vastauksissa nostettiin esiin yhteisen kielen merkitys ja sen vaikutus kansalliseen identiteettiin, demokratiaan ja yhteiseen kulttuuriperintöömme.
”Jos minulta kysytään, mikä on isänmaani, niin kyllä se on äidinkieli, ja sehän elää kirjallisuudessa”, Tiina Raevaara kiteytti.
Sanasto järjesti Ammattina kirjoittaminen –keskustelut yhdessä Finlands svenska författareföreningen, Suomen Kirjailijaliiton, Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton sekä Suomen tietokirjailijoiden kanssa.
